Luku 1
*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja levittää kätensä kohti ympäristöä. Hänellä on yllään kevyt pellavapaita ja hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla.)*
Katsokaas ympärillenne. Tunnetteko te tämän tuulenvireen? Se tuo mukanaan pölyä, mausteita ja tuhansien vuosien historiaa. Me seisomme tässä, Mardinin ikuisella kukkulalla, missä kaupunki laskeutuu alas kuin kivinen vesiputous kohti Mesopotamian tasankoa. Kun katsomme tätä paikkaa, Mardin Pizzeriaa, emme näe vain ravintolaa tai nähtävyyttä, vaan ikkunan maailmaan, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Täällä kiven väri vaihtuu auringon mukaan kullasta syvään okraan, ja ilma on sakeana vastaleivotun leivän ja vanhan maailman mystiikan tuoksusta. Se on se hetki, kun moderni kiire katoaa ja meistä tulee osa tätä valtavaa, kivistä labyrinttia.
Mutta mennään syvemmälle, sillä Mardin ei ole vain paikka, se on kerrostuma. Tämä kaupunki on ollut silta idän ja lännen välillä jo kauan ennen kuin nykyiset rajat piirrettiin. Täällä on asunut assyrialaisia, akkadilaisia, roomalaisia ja osmaneja. Kun katsotte näitä paksuja kiviseiniä, joita Pizzeria ja sitä ympäröivät rakennukset hyödyntävät, muistakaa, että ne on rakennettu kestämään aikaa ja paahtavaa aurinkoa. Arkkitehtuuri heijastaa tätä monikulttuurisuutta; siellä on syyrialaisia kaaria ja mesopotamialaisia rakennustapoja. Mardin on ollut silkkitien solmukohta, paikka, jossa kauppiaat vaihtoivat ei vain tavaroita, vaan filosofioita, uskontoja ja reseptejä. Juuri tämä kulttuurien sulatusuuni on luonut pohjan sille, mitä me täällä koemme: yhdistelmän paikallisesta perinteestä ja maailmanlaajuisista vaikutteista, kuten italialaisesta pizzaperinteestä, joka täällä saa aivan oman, itämaisen vivahteensa.
Ja tässä tulee se osa, josta oppaiden oppaat puhuvat vain kuiskaamalla. Sanotaan, että tämän alueen alla risteilee vanhoja, unohdettuja käytäviä ja salaisia kellarikerroksia, jotka johtavat suoraan kaupungin linnoitukseen tai kenties vielä pidemmälle, maan syvyyksiin. Paikallinen legenda kertoo, että täällä, näiden seinien suojissa, on joskus pidetty salaisia kokouksia, joissa on sovittu kauppareittien hallinnasta tai suojeltu kiellettyjä kirjoja. Jotkut sanovat, että ruoan maku on niin erityinen, koska uunit on rakennettu muinaisten kivien päälle, jotka imevät itseensä maan energian ja historian. Se on sellaista paikallista mytologiaa, jota ei löydä historiankirjoista, mutta joka tuntuu jokaisessa suupalassa ja jokaisessa varjossa, joka lankeaa kiviseinille illan hämärtyessä.
Nyt, kun olemme kävelleet ja kuunnelleet, on aika antaa aistien puhua. En halua vain kertoa teille historiasta, vaan haluan teidän maistavan sen. Menkää sisälle, istukaa alas ja tilatkaa jotain, mikä tuntuu oikealta. Anna tuon rapean pohjan ja paikallisten raaka-aineiden kertoa loput tarinasta. Kun istutte siellä ja katsotte kaupunkia ylhäältä päin, kysykää itseltänne: kuka täällä istui sata vuotta sitten ja mitä hän ajatteli? Nauttikaa hetkestä, nauttikaa mauista ja ennen kaikkea, nauttikaa tästä ainutlaatuisesta tunnelmasta. Tervetuloa kokemaan Mardin kaikessa loistossaan.
