Luku 1
(Opas pysähtyy, katsoo ryhmää hymyillen ja elehtii ympäröivää metsää ja kiviä kohti. Äänensävy on kutsuva, rauhallinen ja hieman salaperäinen.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä, missä kaupungin kiire vaimenee ja havupuiden tuoksu täyttää keuhkot, me olemme Mustakiven sydämessä. Ensi silmäyksellä tämä näyttää vain tavalliselta leikkipuistolta, paikalta jossa lapset juoksevat ja vanhemmat huokaisevat hetken hengähdystaukoa. Mutta jos suljette silmänne ja kuuntelette tarkasti, huomaatte, että tämä maa kantaa mukanaan kerroksia, joita ei näe ensisilmäyksellä. Täällä luonto ei ole vain tausta, vaan se on historian hiljainen todistaja. Mustakiven karkeat pinnat ja sammaleiset reunat kätkevät sisäänsä tarinoita ajalta, jolloin tämä maisema oli jotain aivan muuta kuin kaupunkipuisto. Tervetuloa paikkaan, jossa leikki ja historia kietoutuvat yhteen.
Jos menemme ajassa taaksepäin, huomaamme, että tämä alue on osa sitä primääristä luontoa, joka määritti kaupunkimme kasvun suunnan. Mustakivi ei syntynyt sattumalta; se on geologinen monumentti, joka on seisonut täällä miljoonia vuosia ennen kuin ensimmäistäkään taloa rakennettiin. Historian harrastajana minua kiehtoo se, miten ihminen on aina hakeutunut näiden suurten kivenlohkareiden luokse. Ennen kuin täällä oli leikkivälineitä, täällä kulkivat vanhat polut, joita pitkin metsästäjät ja myöhemmin kaupungistumisen ajan työläiset kulkivat. Mustakivi on toiminut maamerkkinä ja kohtaamispaikkana. Se on ollut paikka, jossa on levätty raskaan työpäivän jälkeen ja jossa on pohdittu elämän suuria kysymyksiä samalla kun sormet ovat pyyhkineet kiven kylmää pintaa. Alueen luonne on muuttunut villistä erämaasta hoidetuksi puistoksi, mutta kivi itse on pysynyt muuttumattomana, muistuttaen meitä siitä, että me olemme täällä vain vieraita ja lyhytaikaisia.
Mutta jokaisella historiallisella paikalla on myös oma salaisuutensa. Paikallisten keskuudessa on aina kuiskattu, että Mustakiven juurella, siellä missä varjot ovat syvimmillään, asuu metsän henki tai kenties muisto jostakin, mitä ei ole kirjoitettu historiankirjoihin. Legendan mukaan kiven alla on vanha, unohdettu onkalo, johon on kätketty asioita, joiden ei pitänyt tulla julkisuuteen. Jotkut sanovat, että kivi toimii eräänlaisena ankkurina, joka pitää alueen energian tasapainossa. Olipa kyse sitten kansanperinteestä tai pelkästä mielikuvituksesta, tämä mystinen aura tekee paikasta erityisen. Kun lapset kiipeilevät kiven päällä, he eivät vain harrasta fyysistä leikkiä, vaan he jatkavat vuosisataista perinnettä tutkia ja kesyttää luonnon voimia. Se on sellaista näkymätöntä historiaa, joka siirtyy sukupolvelta toiselle tarinoiden kautta.
Nyt kun olemme kulkeneet historian ja myyttien läpi, kutsun teidät katsomaan Mustakiveä uudella tavalla. Älkää nähkö vain leikkipuistoa, vaan katsokaa sitä kuin avointa kirjaa. Koskettakaa kiveä, tunkaki sen karheuden ja miettikää, kuinka monta ihmispolvea on tehnyt saman. Toivon, että vietätte täällä hetken hiljaisuudessa ja annatte luonnon kertoa oman tarinansa. Kiitos, että kuljitte tämän pienen matkan kanssani. Nyt on teidän vuoronne tutkia, kiipeillä ja kenties löytää oma salaisuutenne täältä Mustakiven syleilystä. Olkaa hyvää matkaa ja nauttikaa tästä ainutlaatuisesta paikasta.
