Luku 1
*(Opas pysähtyy rauhallisesti Loire-joen rannalle, katsoo ylöspäin kohti mäellä kohoavaa linnoitusta ja kääntyy hymyillen ryhmää kohti. Äänensävy on lämmin, kutsuva ja hieman salaperäinen.)*
Katsokaa tätä näkymää. Täällä, Loire-joen mutkassa, aika tuntuu pysähtyneen. Huomaatteko, miten ilma tuntuu täällä erilaiselta? Se on sekoitus jokea, vanhaa kiveä ja satojen vuosien kerrostumia. Tervetuloa Bloasiin, kaupunkiin, joka ei ole vain piste kartalla, vaan elävä museo ranskalaiseen kuninkuuteen. Kun kävelemme näitä katuja, älkää katsoko vain rakennuksia, vaan yrittäkää kuulla niiden kuiskausten. Täällä jokainen mukulakivi on nähnyt kuninkaiden loistoa, hovijuonitteluja ja vallan vaihtumisia. Bloas on kaupunki, jossa arkkitehtuuri kertoo tarinaa siitä, miten ihminen on yrittänyt tavoitella ikuisuutta ja jumalallista mahtia keskellä virtaavaa jokea.
Jos katsomme tuota valtavaa linnaa, meemme itse asiassa kivettyneen historian kirjan. Bloas ei ole vain yksi linna, vaan se on kuin arkkitehtoninen kollaasi. Siellä on goottilaista hienostuneisuutta ja renessanssin loistoa rinnakkain, mikä kertoo meille suoraan siitä, miten maku ja valta muuttuivat vuosisatojen saatossa. Täällä asui ja vietti aikaansa Ranskan historian suurimpia nimiä, kuten Ludvig XII ja Fransiscos ensimmäinen. Kuvitelkaa se hovi: silkkipuvut, kynttilöiden lepatus ja jatkuva jännite. Bloas oli strateginen solmukohta, paikka, jossa päätettiin valtakunnan kohtaloita. Se oli kuninkaiden lepopaikka, mutta samalla poliittinen pelilauta, jossa jokainen käytävä ja jokainen huone oli suunniteltu korostamaan hallitsijan ylivertaisuutta. Se on kiehtovaa, miten yksi paikka onnistui imemään itseensä niin paljon kunnianhimoa.
Mutta tiedättehän, ettei kuninkaiden elämä ollut vain juhlia ja kultaa. Jokaisella tällaisella paikalla on varjonsa. Bloasissa on aina liikkunut tarinoita salaisista käytävistä ja hovintragedioista. Mutta ehkäpä kiehtovin on kaupungin yhteys mystiikkaan ja kohtaloon. Sanotaan, että linnan syvissä kellareissa ja muureissa asuu menneisyyden kaikuja, jotka eivät halua lähteä. On tarinoita hovinaisista, joiden rakkaus päättyi tragediaan, ja valloittajista, jotka kokivat kaupungin kiven kylmyyden viimeisinä hetkinään. Myytit kertovat, että tietyissä kulmissa voi vielä tuntea sen painostavan tunnelman, joka vallitsi, kun valta vaihtui väkivalloin. Se on se näkymätön kerros, joka tekee Bloasista niin sähköisen; se ei ole vain historiaa kirjoissa, vaan tunnetta, joka värisee ilmassa.
Nyt, kun olemme saaneet tämän tunnelman luotua, ehdotan, että lähdemme itse tutkimaan näitä salaisuuksia. En kuitenkaan kerro teille kaikkea heti. Haluan, että etsitte itse ne yksityiskohdat, jotka puhuttelevat teitä. Katsokaa kiveen hakattuja symboleita ja miettikää, mitä ne tarkoittivat viisinsataa vuotta sitten. Mennäänpä nyt ylös mäelle, kohti linnoitusta, ja katsotaan, mitä kuninkaiden varjot meille kertovat tänään. Oletteko valmiita astumaan historian syvään päätyyn? Seuraatte minua, niin aloitamme matkan.
