Luku 1
(Opas pysähtyy Arabianrannan ja kauppakeskuksen väliselle aukiolle, katsoo ympärilleen ja viittoo ryhmää lähemmäs. Hän puhuu rauhallisesti, mutta innostuneesti.)
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko teistä, että täällä on jotain sellaista, mitä ei löydy tavallisista lasiseinäisistä ostoskeskuksista? Me seisomme nyt paikassa, jossa moderni kaupunkielämä ja teollinen historia eivät vain kohtaa, vaan ne on kirjaimellisesti hitsattu yhteen. Nuokahdakaa kanssani tuonne punatiilisiin seiniin. Voitte melkein haistaa ilmassa vieläkin sen vanhan saven ja polttouunien kuumuuden, vaikka ympärillä soi nyt kauppakeskuksen musiikki. Täällä, Arabian sydämessä, aika ei kulje suorassa viivassa, vaan se kiertää ympyrää. Me olemme paikassa, joka on kokenut valtavan muutoksen: kerran täällä vallitsi savipöly ja kova työ, nyt täällä vallitsee kiireettömyys ja design. Mutta seinien sisällä asuu edelleen se vanha henki.
Jos menemme syvemmälle historiaan, niin tässä paikassa on kyse jostain paljon suuremmasta kuin vain kaupankäynnistä. Arabia oli vuosikymmenten ajan suomalaisen muotoilun ja teollisuuden voimalaitos. Kuvitelkaa itsennene 1800-luvun lopulle tai 1900-luvun alkuun. Täällä raksutettiin, muotoiltiin ja poltettiin kerroksittain kerroksilta astioita, jotka päätyivät lähes jokaiseen suomalaiseen kotiin. Täällä syntyi se kuuluisa "suomalainen maku". Teeestit ja kahvikupit eivät olleet vain esineitä, vaan ne olivat osa kansallista identiteettiä. Arabia ei ollut vain tehdas, se oli kokonainen kylä, jossa työläiset ja taiteilijat elivät rinnakkain. Se oli paikka, jossa karkea teollisuus kohtasi hienostuneen taiteen. Kun tehtaat lopulta hiljenivät ja tuotanto siirtyi muualle, monet pelkäsivät, että tämä henki katoaa. Mutta kuten näette, rakennukset eivät kuolleet, ne vain vaihtoivat vaatteitaan.
Mutta nyt kerron teille jotain, mitä ei välttämättä lue virallisissa esitteissä. Täällä Arabian piireissä on aina liikuttanut tietynlaista mystiikkaa. Sanotaan, että vanhoissa uunihuoneissa ja kellareissa asuu edelleen "savimestarit" – ne näkymättömät kädet, jotka ohjasivat muotoilua vuosikymmenten ajan. On kerrottu tarinoita siitä, kuinka jotkut ovat kuulleet kaukaisia uunien huminaa tai asentojen kolinaa silloin, kun kauppakeskus on hiljaisimmillaan. Se on tavallaan tämän paikan sielu: usko siihen, että materiaali muistaa. Savi on elementti, joka säilyttää muiston kosketuksesta. Kun kuljette näiden käytävien läpi, kokeilkaa koskettaa tiiliseinää. Se ei ole vain rakennusmateriaalia, vaan se on arkisto, johon on tallentunut tuhansien ihmisten työelämä, unelmat ja ehkä jopa muutama salaisuus, jotka on jätetty uunien lämpöön odottamaan löytäjäänsä.
Joten, kun jatkammme matkaamme ja astumme sisään kauppakeskukseen, älkää katsoko vain näyteikkunoita. Katsokaa ylös kattorakenteisiin, tarkastelkaa tiilien sävyjä ja miettikää, mitä kaikki tämä on nähnyt. Me emme ole vain shoppailemassa, vaan me olemme vierailulla historiassa, joka on keksitty uudelleen. Teidän on nyt vuoronne tuntea tämä paikka. Menkää, tutkikaa ja ehkä löydätte oman pienen tarinanne tästä punatiilisestä labyrintista. Oletteko valmiita syventymään Arabian salaisuuksiin? Seura edin minua, niin näyttelen teille ne kohdat, joissa historia tuntuu kaikkein vahvimmin.
