Kuuntele opastus
Tervetuloa, hyvät matkakumppanit. Pysähdytäänpa hetkeksi tässä. Katsokaa tätä rakennusta. Kotkan kaupungintalo ei ole vain kiviseiniä ja virastoja, vaan se on tämän kaupungin sydän, joka on lyönyt tässä paikassa vuosikymmenien ajan. Kun seisotte tässä, tunnetehan te sen ilmassa olevan arvokkuuden? Täällä, meren tuoksun ja kaupungin sykkeen risteyksessä, on tehty päätöksiä, jotka ovat muovanneet koko itäisen Kymenlaakson kohtaloa. Kuvitelkaa hetkeksi, kuinka täällä on kulkenut satoja kaupunginvaikuttajia, kenties hieman liian suurissa hatuissaan ja vakavilla ilmeillä, kantaen mukanaan vastuuta tästä satamakaupungista. Talo huokuu sellaista pysyvyyttä, joka saa meidät tuntemaan itsemme vain pieniksi välivaiheiksi sen pitkässä elämässä.
Mutta mennäänpä syvemmälle historiaan. Kotka syntyi merestä ja kauppaa rakastavasta hengestä, ja kaupungintalo on tämän kasvutarinan huipentuma. Kun katsotte rakennuksen arkkitehtuuria, näette siinä heijastuksia ajasta, jolloin kaupunki halusi näyttää maailmalle olevansa moderni ja vauras. Se ei ole vain hallintoa varten, vaan se on ollut symboli Kotkan itsetunnolle. Täällä on koettu sodan jälkeiset jälleenrakennuksen vuodet, teollisuuden nousu ja se valtava muutos, kun pieni satama muuttui kansainväliseksi logistiikan keskukseksi. Seinien sisällä on käyty kiivaita väittelyitä, on juhlistettu voittoja ja on joutunut tekemään raskaita päätöksiä kriisien keskellä. Jokainen käytävä ja jokainen huone kantaa mukanaan kaikuja niistä tuhansista tuntikausista, jotka on käytetty tämän kaupungin tulevaisuuden suunnitteluun. Se on kuin kivinen arkisto, johon on kirjoitettu Kotkan sielu.
Ja kuten jokaisella vanhalla talolla, myös tällä on omat salaisuutensa. Historian harrastajana tiedän, että viralliset asiakirjat kertovat vain puolet totuudesta. Legendat kertovat, että näiden paksujen seinien välissä on kulkenut kuiskausten ketjuja, joissa kaupungin todelliset päätökset on tehty ennen kuin ne on ikuistettu pöytäkirjoihin. Sanotaan, että täällä on ollut huoneita, joihin vain harvoilla on ollut pääsy, ja joissa on pohdittu kaupungin strategioita niin tarkasti, että ne ovat tuntuneet lähes salaliitoilta. Ehkäpä jossain ullakon nurkassa tai kellarin pimeydessä nukkuu vielä jokin unohdettu arkisto tai vanha esine, joka odottaa löytäjäänsä. Se on se mystiikka, joka tekee rakennuksesta elävän; se, ettei kaikki ole koskaan näkyvillä, vaan osa totuudesta jää aina rakenteiden suojaan, osa kaupungin yhteiseen muistiin ja myytteihin.
Nyt, kun olemme imeneet itsemme tähän tunnelmaan, haastan teidät katsomaan taloa uudestaan. Älkää nähneet vain virastoa, vaan katsokaa niitä yksityiskohtia, joita kukaan ei yleensä huomaa. Mietikää, mitä te itse sanoisitte, jos saisitte istua hetken kaupungin johdossa näissä samoissa seinissä. Historian pyörä pyörii jatkuvasti, ja me olemme nyt osa tätä tarinaa. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen aikamatkan kanssani. Nyt jatketaan matkaa eteenpäin kaupungin sykkeeseen, mutta muistakaa tämä talo – se vartioi meitä ja kaupunkia edelleen, vakaana ja hiljaisena, kantaen mukanaan kaikkea sitä, mitä Kotka on ollut ja mitä se aikoo vielä olla.