Bar Molotow

*(Opas pysähtyy Bar Molotovin eteen, katsoo ympärilleen ja hymyilee pienesti. Hän elehtii kädellään kutsuen ryhmän lähemmäs, ääni on matala, kutsuva ja hieman salaliittomainen.)* Katsokaa tätä paikkaa. Täällä, Berliinin sykkeessä, on kulma, jossa aika tuntuu pysähtyneen johonkin hyvin erikoiseen. Tervetuloa Bar Molotoviin. Heti kun astutte sisään, huomaatte, ettei tämä ole mikään tavallinen cocktail-baari. Täällä tuoksuu vanha nahka, pölyiset kirjat ja kellarin viileys, mutta ilmassa on myös jotain sähköistä. Valaistus on hämärä, seinät ovat täynnä omituisia esineitä ja tunnelma on kuin suoraan kylmän sodan ajan vakoojaelokuvasta. Se on sellainen paikka, jossa voisi kuvitella istuvansa nurkkapöydässä ja kuuntelevansa keskusteluja, joiden ei pitäisi koskaan vuotaa ulos. Täällä Berliinin brutaali historia ja nykyajan boheemi vapaus kohtaavat tavalla, joka on vain tämän kaupungin mahdollista. Mutta mennään syvemmälle, historian hämäriin. Nimi Molotov ei ole sattumaa. Se viittaa Vyacheslav Molotoviin, Stalinin oikeaan käteen ja Neuvostoliiton ulkoministeriin. Kun puhumme tästä paikasta, emme puhu vain rakennuksesta, vaan koko siitä jakautuneesta maailmasta, joka määritti Berliinin vuosikymmeniä. Kuvitelkaa tämä kaupunki, joka oli halkaistu kahtia kuin haava. Täällä, missä itä ja länsi kohtasivat, syntyi eräänlainen harmaa vyöhyke. Bar Molotov ammentaa inspiraationsa juuri tästä jännitteestä. Se on kunnianosoitus ajalle, jolloin Berliini oli maailman vakain epävakauskeskus. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka kaupunkia hallitsivat ideologiat, valvonta ja salaiset sopimukset. Täällä ei vain juoda drinkkejä, vaan täällä hengitetään sitä historiallista painetta, joka tuntui jokaisessa kadunkulmassa, kun muuri vielä jakoi ihmiset ja perheet. Ja tässä tulee se mielenkiintoisin osa, nimittäin ne myytit, jotka tämän paikan ympärille on rakennettu. Sanotaan, että tällaiset hämärät kellarit ja takahuoneet olivat aikoinaan täydellisiä paikkoja informaation vaihtoon. Vaikka baari itsessään on moderni tulkinta, se leikittelee ajatuksella vakoilusta. On sanottu, että jos istut oikeassa pöydässä ja tilaat oikean juoman, saatat kuulla tarinoita, joita ei löydy historian oppikirjoista. Täällä on tietynlaista mystiikkaa; ikään kuin seinät muistaisivat ne kaikki kuiskaat, jotka on vaihdettu varjoissa. Se on Berliinille tyypillistä: kaupunki rakastaa salaisuuksia ja se rakastaa sitä, että historiaa voi muokata ja kertoa uudelleen. Molotov ei ole museo, vaan se on elävä myytti, joka antaa meille mahdollisuuden leikkiä vakoojia omassa elämässämme. Nyt, kun olemme käyneet läpi tämän historian ja tunnelman, ehdotan, että lopetamme puhumisen ja siirrymme kokemuksiin. Menkää sisään, valitkaa hämärin pöytä ja tilatkaa jotain vahvaa. Kun istutte siellä, sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuvitelkaa, että ulkona sataa kylmää Berliinin räntää ja teillä on taskussaan salainen viesti, jonka on toimitettava eteenpäin. Tunnetehan sen jännityksen? Se on juuri sitä, mitä tämä paikka tarjoaa. Nauttikaa illasta, olkaa uteliaita ja muistakaa, että Berliinissä mikään ei ole koskaan aivan sitä, miltä se ensi silmäyksellä näyttää. Toivottavasti piditte matkasta, nyt on aika uppoutua Molotovin maailmaan.