Luku 1
*(Opas pysähtyy ryhmän kanssa Tenniskeskuksen aidan viereen, ottaa rennon asennon ja katsoo hetken ympärilleen, ennen kuin aloittaa rauhallisella, kutsuvalla äänellä.)*
Katsokaa ympärillenne. Kuulkaa tuo pallojen rytmikäs pomppaus ja tennismailojen terävä napsahdus. Täällä Taivallahdella on jotain sellaista, mitä ei löydä muualta Helsingistä. Se on tietty rauha, vaikka olemme keskellä kaupunkia. Tunnutteko tämän ilmassa leijuvan hienostuneisuuden? Se ei ole ylimielisyyttä, vaan sellaista vanhaa, hillittyä arvokkuutta. Taivalla on aina ollut kaupungin ”valkoinen kaulus” – paikka, jossa puistot, meren tuoksu ja urheilu kohtaavat. Kun seisomme tässä, emme ole vain urheilukentällä, vaan me seisomme kerrosten päällä, joissa Helsingin porvaristo on vuosikymmeniä hioneutunut, verkostoinut ja nauttinut vapaa-ajastaan. Täällä aika tuntuu hidastuvan, aivan kuin olisimme astuneet sisään johonkin menneen ajan maalaukseen.
Mutta mennäänpä syvemmälle historiaan. Tenniskeskus ei syntynyt tyhjiöstä, vaan se on osa Taivallahden laajempaa kehitystä 1900-luvun alkupuolella. Siihen aikaan tennis ei ollut kuka tahansa tavoitettavissa oleva harrastus, vaan se oli elitistinen rituaali. Se vaati oikeanlaisen asun, oikeat kontaktit ja ennen kaikkea oikean osoitteen. Tenniskentät olivat sosiaalisia areenoita, joissa ei pelattu vain pisteistä, vaan myös asemasta ja vaikutusvallasta. Kuvitelkaa nämä kentät vuosikymmeniä sitten: miehet valkoisissa flanellihousuissa ja naiset kellohelmaisissa mekoissa, katsojat varjoisilla terasseilla ja ilmassa leijuva teetarjoilujen tuoksu. Taivalla oli Helsingin vastine Lontoon tai Pariisin hienostuneille klubeille. Tämä paikka on nähnyt kaupungin muutoksen pienestä rannikkokaupungista moderniksi metropoliksi, mutta se on onnistunut säilyttämään tämän tietyn, lähes nostalgisen tunnelman, jossa perinteet painavat enemmän kuin trendit.
Tämän paikan ympärillä liikkuu tietysti myös omia myyttejään. Sanotaan, että näillä kentillä on käyty keskusteluja, jotka ovat vaikuttaneet Suomen talouteen ja politiikkaan enemmän kuin monet viralliset kokoukset ministeriöissä. Tenniskenttä on ollut täydellinen paikka salaisille sopimuksille, koska palloilun rytmi antaa tilaa puheen välille. On kerrottu tarinoita siitä, kuinka kaupungin vaikutusvaltaisimmat suvut ovat täällä sovittaneet avioliittoja ja liiketoimia samalla kun ovat hioneet syöttöjään. Se on ollut eräänlainen näkymätön valtapeli, jota on pelattu hienovaraisesti, lähes huomaamattomasti. Ehkäpä joku näistä vanhoista puista on kuullut salaisuuksia, joita ei koskaan kirjattu ylös mihinkään arkistoon, vaan ne jäivät elämään vain tähän maaperään.
Nyt, kun katsotte noita kenttiä, kokeilkaa mielessänne löytää se yhteys menneeseen. Kun seuraavan kerran kuljette täällä, älkää katsoko vain urheilusuorituksia, vaan etsikää niitä näkymättömiä säikeitä, jotka sitovat tämän paikan kaupungimme historiaan. Taivallahden Tenniskeskus ei ole vain paikka pelata palloa, se on elävä museo Helsingin sosiaalisesta historiasta. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen historiallisen kierroksen kanssani. Nyt jatketaan matkaa, mutta jättäkää osa itsestänne tähän rauhalliseen tunnelmaan.
