Luku 1
(Opas pysähtyy apteekin eteen, ottaa rennosti asennon ja viittoo ryhmää lähemmäs. Hän puhuu rauhallisesti, mutta innostuneesti, painottaen tärkeitä kohtia.)
Katsokaa tätä julkisivua. Pysähdytään hetkeksi ja vain kuunnellaan kaupungin hälinää, mutta yritetään kuvitella, että meidät siirretään sata vuotta taaksepäin. Tuoksu muuttuu. Ilmassa ei ole enää pakokaasuja, vaan hevosenlannan, hiilen ja – jos astumme tuon oven sisään – jotain aivan erityistä. Se on sekoitus kuivattuja yrttejä, terpeeniä, etikkaa ja sellaista makeahkoa lääkehajua, joka tarttuu vaatteisiin. Maunulan apteekki ei ole vain rakennus, se on aikakone. Täällä on hoidettu kaupungin vaivoja silloinkin, kun lääketiede oli vielä puoliksi taikuutta ja puoliksi kokeilua. Täällä on käyty hämärillä tunneilla, toivon ja epätoivon välillä, etsimässä parannusta sairauksiin, joille ei ollut vielä nimeäkään.
Jos sukellamme historian syvään päätyyn, niin Maunulan apteekki edustaa sitä aikaa, kun apteekkari oli kaupungin arvostetuimpia hahmoja. Hän ei ollut vain kauppias, vaan kemisti, kasvitieteilijä ja usein myös kaupungin epävirallinen neuvonantaja. Kuvitelkaa ne massiiviset puuhyllyt, jotka ulottuvat kattoon asti. Siellä on rivittäin käsin puhallettuja lasipulloja, joissa on eksoottisia ainesosia maailman laidalta: opiaania, kininiä ja kummallisia juuria, jotka on tuotu kaukaa merentakaisista maista. Lääkkeet ei ostettu valmiina pakkauksina, vaan apteekkari sekoitti ne itse mortality-vaa'alla, tarkkaan mitaten milligrammoja. Se oli tarkkaa työtä, lähes rituaali. Jokainen resepti oli yksilöllinen, ja jokainen pullon etiketti oli kirjoitettu huolellisella kaunokirjoituksella. Täällä on nähty kaupungin murros vaiheessa, jossa perinteinen kansanparannus kohtasi modernin tieteen.
Mutta kuten jokaisessa vanhassa apteekissa, myös Maunulan seinien sisällä on liikunut salaisuuksia. Sanotaan, että takahuoneen pimeissä nurkissa, kaukana asiakkaiden näkyviltä, on valmistettu seoksia, joita ei löytynyt virallisista ohjeista. Olivatko ne salaisia nuoruuslähteitä, kiellettyjä kipulääkkeitä vai kenties jotain, millä on pyritty vaikuttamaan kaupungin valtapelien kulkuun? Huhut kertovat, että tietyt kaupungin vaikutusvaltaisimmat henkilöt vierailivat täällä takaovesta, hakeakseen apua vaivoihin, joista ei haluttu puhua julkisesti. Apteekkari tiesi kaikkien salaisuudet, koska hän tiesi, kuka tarvitsi mitäkin lääkettä. Se teki hänestä vaarallisen ja samalla korvaamattoman. Tämä paikka on ollut hiljainen todistaja kaupungin hienoimmille ja synkimpihille hetkille.
Nyt, kun me katsomme tätä paikkaa nykysilmin, se saattaa näyttää vain yhdeltä kaupan kaltaiselta rakennukselta. Mutta kun te jatkatte matkaanne kaupungilla, miettikää sitä ketjua, joka yhdistää meidät noihin menneisiin sukupolviin. Maunulan apteekki muistuttaa meitä siitä, että terveys on aina ollut ihmisen suurin aarre ja että uteliaisuus on vienyt meidät tästä hämärästä pullokokoelmasta tämän päivän huipputeknologiaan. Katsokaa vielä kerran noita ikkunoita – ehkä näette siellä heijastuksen ajasta, jolloin maailma oli pienempi, hitaampi ja ehkä hieman mystisempi. Olkaa hyvä ja seurakaa minua, jatketaan matkaa kohti kaupungin sydäntä.
