Luku 1
(Opas pysähtyy Arena Centerin edustalle, katsoo ympärilleen ja ottaa rennon asennon. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, välillä elehtien kohti rakennusta ja ympäröivää kaupunkimaisemaa.)
Katsokaa tätä paikkaa. Me seisomme nyt Myllypuron sydämessä, ja jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein tuntea sen kontrastin, joka täällä vallitsee. Toisella puolella on moderni kaupunki, betonia ja kiire, mutta juuri tässä Arena Centerin ympärillä sykkii jotain aivan muuta. Täällä ilma tuntuu erilaiselta; se on täynnä odotusta, adrenaliinia ja sellaista yhteisöllistä energiaa, jota on vaikea löytää muualta Helsingistä. Tämä ei ole vain urheiluhalli tai tapahtumakeskus, vaan se on nykyajan areena, jossa ihmiset kohtaavat tasavertaisina, riippumatta siitä, mistä päin kaupunkia tai maailmaa he tulevat. Täällä hien haju ja huutojen kaiku kertovat tarinaa kunnianhimosta ja yhdessäolosta.
Mutta jos menemme syvemmälle, niin täytyy muistaa, missä me oikeastaan olemme. Myllypuro ei ole aina ollut tällaista. Kun katsomme historian kerroksia, huomaamme, että tämä alue on ollut aikanaan metsien ja purojen hallitsemaa erämaata, joka muuttui nopeasti sodan jälkeisessä Helsingissä. Kaupungistuminen vyöryi yli, ja tähän nousi lähiöiden aikakausi, jolloin rakennettiin koteja kasvavalle väestölle. Arena Center on osa tätä jatkumoa, mutta se edustaa uudempaa vaihetta. Se on ikään kuin moderni temppeli, joka on noussut vanhan työläishengen ja lähiökulttuurin rinnalle. Se heijastaa sitä, miten Helsinki on laajentunut ja miten urheilu on toiminut sosiaalisena liimana, joka on pitänyt erilaiset ihmisryhmät yhdessä silloinkin, kun ympäröivä yhteiskunta on muuttunut rajusti.
Tiedättekö, täällä kulkee myös tiettyjä hiljaisia myyttejä. Sanotaan, että näiden seinien sisällä, kun valot sammuvat ja yleisö poistuu, rakennus kantaa mukanaan kaikkien niiden tuhansien tuntien kovaa työtä, jotka on täällä näkemättömissä tehty. On puhuttu siitä, miten täällä on syntynyt urheilijoita, jotka eivät välttämättä koskaan päässeet maailman huipulle, mutta joiden intohimo on jättänyt pysyvän jäljen paikan henkeen. Onko täällä kummituksia? Ehkä ei perinteisessä mielessä, mutta täällä kummittelee menneet voitot ja tappiot, ne hetket, kun kaikki on pelannut oikein tai kun kaikki on romahtanut sekunnissa. Se on sellaista näkymätöntä historiaa, joka tekee paikasta sähköisen. Se on se hiljainen lupaus siitä, että kuka tahansa voi tulla tänne ja ylittää itsensä.
Joten, kun me nyt astumme sisään, haluan teidän miettivän yhtä asiaa. Älkää katsoko vain seiniä tai kattoa, vaan tuntekaa se paine ja se into, joka on tähän tilaan tallentunut. Me emme ole vain vierailemassa rakennuksessa, vaan me astumme osaksi Myllypuron elävää tarinaa. Olkaa valmiita, sillä tämä paikka vaatii teiltä läsnäoloa. Oletteko valmiita kokemaan, miltä tuntuu olla areenalla? No niin, mennäänpä sisälle ja katsotaan, mitä tämä paikka meille tänään paljastaa.
