Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy puiston keskelle, ottaa rennon asennon ja katsoo ympärilleen, antaen luonnon äänien täyttää hetken ennen kuin hän aloittaa lempeällä, kutsuvalla äänellä.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä, näiden puiden katveessa, aika tuntuu hidastuvan. Huomaatteko, miten valo siivilöityy lehvistön läpi ja miten ilma tuoksuu sammalelta ja kostealta mullalta? Tervetuloa Kalle Päätalon puistoon. Tämä ei ole vain kasa puita ja polkuja, vaan se on ikään kuin elävä arkisto. Täällä luonto ja sana kietoutuvat yhteen tavalla, jota on vaikea löytää muualta. Kun me kävelemme täällä, me emme kulje vain maastossa, vaan me kuljemme suoraan suomalaisen sielunmaiseman läpi. Tässä puistossa jokainen tuulenvire ja jokainen veden liplatus tuntuu kantavan mukanaan jotain sellaista, mikä on kirjoitettu paperille, mutta joka on syntynyt juuri tällaisessa metsän rauhassa.
Kalle Päätalo oli mies, joka tunsi maan ja ihmisen välisen suhteen syvällisemmin kuin kenties kukaan muu aikalaistensa kirjailija. Hänen teoksensa eivät olleet vain tarinoita, vaan ne olivat brutaalin rehellisiä kuvauksia selviytymisestä, työstä ja itsepäisyydestä. Kun mietitään tämän puiston historiallista merkitystä, on ymmärrettävä, että Päätalo itsessään oli historian lapsi. Hän kuvasi maailmaa, jossa ihminen oli täysin riippuvainen luonnosta, mutta samalla jatkuvassa taistelussa sitä vastaan. Täällä puistossa tuo dynamiikka on yhä läsnä. Se muistuttaa meitä ajasta, jolloin elämä oli kovaa ja jokainen päivä oli voitto luontoa vastaan. Päätalon tekstit antoivat äänen niille, jotka olivat hiljaa, ja täällä luonnon keskellä me voimme melkein kuulla niiden kaikuja. Tämä paikka on kunnianosoitus sille periksiantamattomuudelle, josta Päätalo kirjoitti niin intohimoisesti.
Mutta tiedätteksö, jokaisessa tällaisessa paikassa on myös oma salaisuutensa. Sanotaan, että jos pysähtyy täällä täydelliseen hiljaisuuteen ja kuuntelee tarkasti, voi melkein aistia sen näkymättömän rajapinnan, jossa todellisuus ja fiktio kohtaavat. Päätalon elämäntyö oli tavallaan yksi suuri myytti, joka rakennettiin todellisten kokemusten päälle. Puiston puut ovat nähneet sukupolvien vaihtuvan, ja ne kantavat mukanaan tarinoita, joita ei koskaan kirjoitettu kirjoihin. On olemassa sellaisia hetkiä, kun usva nousee maasta aamulla, että tuntuu kuin menneisyys olisi vain askeleen päässä. Se on kuin näkymätön kerros historian päällä, joka muistuttaa meitä siitä, että jokaisen meistä elämä on oma, ainutlaatuinen kertomuksensa, joka kirjoitetaan päivittäin tähän maailmaan.
Nyt kun olemme hetken pysähtyneet, haastan teidät tekemään jotain. Älkää vain kävelkökää polkua pitkin, vaan valitkaa jokin puu tai kivi, joka puhuttelee teitä. Pysähtykää sen äärelle ja miettikää, mikä teidän oma tarinanne on tässä hetkessä. Mitä te kirjoittaisitte omaan elämäkertaanne, jos teidän pitäisi kuvata tätä nimenomaista hetkeä? Toivon, että vietätte loppupäivänne täällä rauhassa ja annatte puiston puhua teille. Kiitos, kun kuljitte kanssani tämän pienen matkan läpi. Nauttikaa luonnosta ja pysykää uteliaina.