Luku 1
*(Opas pysähtyy ryhmän kanssa K-Citymarketin suurten lasiovien eteen. Hän ottaa rennon asennon, katsoo ryhmää hymyillen ja elehtii kädellään kohti rakennuksen massiivista julkisivua.)*
Katsokaapa tätä. Ensimmäisellä silmäyksellä me näemme vain modernin kulutuksen temppelin, kirkkaan valaistun hallin, jossa arki pyörii ostoskoreiden ja konkenauhojen tahdissa. Mutta jos me pysähdymme hetkeksi ja annamme kaupungin sykkeen tuntua jalkojen alla, me huomaamme, että tämä paikka on paljon enemmän kuin vain ruokakauppa. Täällä, näiden teräspalkkien ja kiiltävien keraamisten laattojen alla, sykkii koko kaupunkimme kehityskaari. Tunnukaa se ilmassa oleva kontrasti: ulkopuolella on nykyajan kiire, mutta sisällä on eräänlainen moderni tori, jossa ihmiset kohtaavat samalla tavalla kuin sata vuotta sitten, vaikka tavarat ovatkin nyt pakattu muoviin eikä juuttiin.
Jos me kelaisimme historian taaksepäin, tälle samalle tontille, me huomaisimme, kuinka kaupunki on hengittänyt ja muuttunut. Ennen tätä massiivista rakennusta täällä on ollut jotain aivan muuta. Ehkä se oli vanha tehdasrakennus, jonka savupiiput kertoi teollistumisen noususta, tai kenties pienempiä puutaloja, joiden pihoilla lapset leikkivät aikana, jolloin autoja oli vain kourallinen. Tämä alue on aina ollut solmukohta, paikka jossa kaupungin valtaväylät kohtaavat. Historioitsijana minua kiehtoo se, miten kaupallinen painopiste on siirtynyt. Ennen kaupunki keskittyi tiiviisti kirkon ja raatihuoneen ympärille, mutta sitten tuli autoistumisen aikakausi. Se vaati tilaa, parkkipaikkoja ja suuria hallia. Tämä Citymarket on itse asiassa monumentti sille suurelle muutokselle, kun me siirryimme pienen kyläkauppiaan luota massiiviseen valikoimaan, jossa kaikki on saatavilla heti ja yhdessä paikassa.
Mutta nyt, kun kukaan ei kuule, kerron teille pienen salaisuuden, jota ei löydä kaupungin virallisista arkistoista. Paikallisten vanhimpien keskuudessa liikkuu tarina siitä, mitä tämän rakennuksen perustusten alla oikeasti on. Sanotaan, että täällä on kulkenut vanha, unohdettu kellarikäytävä, joka yhdisti tämän korttelin naapuruston salaisiin varastoihin sodan aikana. Jotkut väittävät, että kun kauppa rakennettiin, osa näistä holveista jäi vahingossa seinien sisään, ja ne ovat nyt osa rakennuksen perustuksia. On tietysti mahdollista, että kyse on vain kaupunkimyyteistä, mutta kun kävelette myöhemmin pakasteosaston ohi ja tunnette sen omituisen kylmyyden, voitte miettiä, onko jossain syvällä betonin alla vielä muistoja ajasta, jolloin täällä liikuttiin varjoissa ja kuiskaamalla.
Joten, kun me nyt astumme sisään, älkää katsoko vain hintoja tai tarjouslehtisiä. Katsokaa ympärillenne ja kuvitelkaa, kuinka monta tuhansia kohtaloita on risteännyt näillä käytävillä. Jokainen ostoskori kantaa mukanaan pienen palan tämän päivän historiaa. Tervetuloa tutustumaan kaupunkiimme sen kaikkein arkisimman, mutta samalla rehellisimmän puolen kautta. Olkaa hyvät, astukaa sisään, ja muistakaa pitää silmät auki – ehkä huomaatte jotain, mikä ei kuulu nykyaikaan.
