Luku 1
*(Opas pysähtyy S-marketin liukuovien eteen, korjaa silmälasejaan ja katsoo ryhmää lämpimästi, mutta hieman salaperäisesti.)*
Katsokaapa tätä näkyä. Ensimmäisellä silmäyksellä me näemme vain modernin ruokakaupan, kirkkaat loisteputket ja tutun punaisen logon. Mutta pysähtykää hetkeksi. Kuulkaa tuo taustahäly, ostoskärryjen kolina ja kassan piippaukset. Jos suljette silmänne ja annatte mielikuvituksen kuljettaa, voitte tuntea, kuinka tämä paikka on osa jotain paljon suurempaa. Me seisomme kaupungin sykkeen keskellä, paikassa, joka on nykyajan tori. Ennen vanhaan ihmiset kokoontuivat vaihtamaan kuulumisia ja kauppaamaan pellavasta ja suolasta, nyt me kohtaamme toisemme pakastealtaiden välissä. Täällä, tämän arkisen julkisivun takana, sykkii kaupunkimme todellinen elämänlanka, jossa jokainen käykäsy on osa yhteistä, jatkuvaa tarinaa.
Mutta mennään syvemmälle, historian kerroksiin. Jos me kaivaisimme tämän betonilattian alta, löytäisimme merkkejä ajalta, jolloin kaupunki oli vielä nuori ja villi. Tällä nimenomaisella tontilla on saattanut olla kerran pieni sepän paja tai kenties vanha puutalo, jonka ikkunoista loisti öljylamppu sota-aikojen pimeydessä. Kaupunki on kasvanut tämän kaupan ympärillä, ja jokainen rakennusvaihe on jättänyt jälkensä. Muistakaa, että kaupan historia on itse asiassa yhteiskunnan historiaa. Siirtymä pienistä kyläkaupoista ja säännöstelyajan kupongeista tähän valtavaan valikoimaan kertoo tarinan Suomen noususta köyhyydestä vaurauteen. Täällä on käyty keskusteluja, jotka ovat muovanneet paikallista politiikkaa, ja täällä on koettu arjen pienet voitot ja tappiot vuosikymmenten ajan. Tämä ei ole vain myymälä, vaan urbaani kerrostuma, joka heijastaa kaupunkikuvan muuttumista hevoskärryistä sähköautoihin.
Ja tässä kohtaa tulee se osa, jota ei löydy virallisista esitteistä. Paikallisten keskuudessa liikkuu vanha urbaani legenda, eräänlainen kaupunkimyytti, joka liittyy tämän tontin pohjalle sanottuun salaiseen holvistoon. Jotkut väittävät, että kaupan takana, syvällä perustuksissa, on vanha kellari tai kenties hylätty suojatunneli, joka ulottuu kaupungin toiselle puolelle. Sanotaan, että sota-aikana täällä säilytettiin salaisia varastoja tai että täällä on kerran pidetty kokouksia, joista ei haluttu kertoa kenellekään. On tietysti todennäköistä, että kyse on vain kaupunkilaisten mielikuvituksesta, mutta kun kävelette hitaasti hedelmäosaston ohi ja tunnette viileän vedon lattiatasossa, voitte kysyä itseltänne, mitä täällä todella lepää betonikuoren alla. Se on tuo mystiikka, joka tekee tavallisesta kauppareissusta seikkailun.
Joten, kun astutte nyt sisään, älkää vain ostako maitoa ja leipää. Katsokaa ympärillenne. Tarkkailkaa ihmisiä ja miettikää, kuinka monta tuhansia kohtaloita on risteänyt juuri tässä pisteessä. Jokainen hylly ja jokainen käytävä on osa tätä suurta, elävää kaupunkimuuria. Toivon, että seuraavalla kerralla, kunteette itsenne kiireisiksi, muistatte, että seisotte historian päällä. Kiitos, että olitte mukana tässä pienessä aikamatkassa. Olkaa hyvä, menkää vain sisään, mutta pitäkää silmänne auki – kuka tietää, mitä salaisuuksia nämä seinät vielä kätkevät.
