Luku 1
*(Opas pysähtyy ryhmän kanssa K-Citymarketin sisäänkäynnin eteen, oikaisee takkiaan ja katsoo ryhmää lempeästi, mutta intohimolla.)*
Katsokaapa tätä näkyä. Ensimmäisellä silmäyksellä me näemme vain modernin kauppakeskuksen, automaattiset liukuovet ja kirkkaat loisteputket. Mutta pysähtykää hetkeksi. Vedäkää syvään henkeä. Tunnistatteko tämän tuoksun? Se on sekoitus tuoretta leipää, vastakeitettyä kahvia ja jotain sellaista, mitä kutsun usein kaupungin sykkeeksi. Me seisomme tässä paikassa, joka on nykyään kulutuksen katedraali, mutta jos suljemme silmämme, voimme tuntea maan alla värisevän historian. Tämä ei ole vain kauppa, vaan se on nykyaikainen tori, jossa kaupungin eri kerrostumat kohtaavat päivittäin. Täällä, tämän kiiltävän lattian alla, lepää kaupungin muisti, ja jokainen ostoskärryn kolina on vain kaiku menneistä ajoista.
Jos menetään syvemmälle, tässä kohtaa kaupunkia on aina tapahtunut jotain merkittävää. Ennen kuin tänne nousi terästä ja betonia, täällä kulki kaupungin elintärkeät väylät. Ehkä täällä satoja vuosia sitten kulki mutainen tie, jota pitkin talonpojat toivat voita ja viljaa kaupungin keskustaan. Voitte kuvitella ne hevoskärryt, jotka natisivat täsmälleen tässä pisteessä, kun kauppiaat huutivat hintojaan ja torkuttivat kauppaa. Teollisen vallankumouksen myötä maisema muuttui; kenties täällä sijaitsi aikanaan tiilipunaista savupiippuaan savuttava tehdas tai varasto, joka sykkii kaupungin kasvun tahdissa. Kaupunki on kasvanut orgaanisesti, kerros kerrokselta, ja tämä Citymarket on vain viimeisin vaihe tässä jatkumossa. Se on rakentunut vanhojen perustusten päälle, ja vaikka pinnalla on modernia tehokkuutta, rakenteiden syvyyksissä asuu vielä vanhan kaupungin henki, joka muistuttaa meitä ajasta, jolloin kauppa oli henkilökohtaista ja hinta oli aina neuvoteltavissa.
Mutta tässä tulee se osa, josta ei löydy virallisia oppaita. Paikallisten keskuudessa liikkuu huhu, että kaupan varastojen syvimmissä kolkissa, missä kylmäsäilytys alkaa, on ovi, joka ei johda minnekään tunnettuun tilaan. Sanotaan, että rakennustyömaalla vuosikymmeniä sitten löytyi muuri, jonka takana oli hylätty kellari tai kenties vanha kaupungin arkisto, joka jäi rakenteiden alle. Jotkut vannovat, että hiljaisina yöinä, kun viimeiset asiakkaat ovat poistuneet ja valot himmennetään, käytäviltä kuuluu vaimeaa kuiskausta – kuin vanhat kauppiaat keskustelisivat edelleen päivän markkinahinnoista. Se on kaupunkimyytti, tietysti, mutta se kertoo jostain suuremmasta: siitä, ettemme koskaan täysin pyyhi pois sitä, mikä on ollut täällä ennen meitä. Me vain rakennamme uutta vanhan päälle, ja joskus menneisyys kieltäytyy pysymästä hiljaa.
Joten, kun astutte nyt sisään, älkää katsoko vain hyllyjä tai alennuslappuja. Katsokaa ympärillenne ja miettikää, kuka on kävellyt tässä kohdassa sata vuotta sitten. Mitä he toivoivat, mitä he pelkäsivät? Tämä paikka on elävä museo, vaikka se näyttääkin vain supermarketilta. Nyt, kun olette valmistautuneet tähän historialliseen matkaan, voimme siirtyä eteenpäin. Mutta muistakaa: jokainen askel täällä on askel historian läpi. Olkaa hyvä, astukaa sisään, ja antakaa kaupungin tarinoiden ohjata teitä.
