Luku 1
*(Opas pysähtyy K-Supermarketin sisäänkäynnille, katsoo ryhmää hymyillen ja elehtii kädellään kohti liukuovia)*
Katsokaapa tätä näkyä. Ensi silmäyksellä me näemme vain modernin kaupan, kirkkaat loisteputket ja hyllyt täynnä kaikkea mahdollista. Mutta jos me vain hiljennämme itsemme hetkeksi ja annamme mielikuvituksen kuljettaa meitä, me huomaamme, että seisomme itse asiassa kaupungin sykkivän sydämen päällä. Tämä paikka on paljon enemmän kuin vain ruokakauppa; se on nykyaikainen versio siitä, mitä torit ja kauppahuoneet olivat satoja vuosia sitten. Täällä, näiden automaattisten ovien takana, risteävät tuhannet eri elämäntarinat joka ikinen päivä. Se on paikka, jossa kaupungin sosiaalinen hierarkia katoaa, kun kaikki – pormestarista opiskelijaan – seisovat samassa jonossa odottamassa vuoroaan. Täällä haistamme nykyajan, mutta jos hengitämme syvään, voimme melkein aistia menneisyyden kerrostumat.
Mutta mennäänpä syvemmälle. Jos me kelaamme aikaa taaksepäin, tämä nimenomainen tontti on kokenut valtavan muodonmuutoksen. Ennen kuin täällä nousi terästä ja betonia, täällä saattoi olla puutalojen rivistö, pientaloja, joissa asui kaupungin käsityöläisiä ja kauppiaita. Mietikää sitä aikaa, kun kauppaan ei tullut ostoksille ostoskärryillä, vaan kantoen tai hevoskärryillä. Ennen suurten ketjujen aikaa täällä saattoi sijaita pieni, perheomisteinen sekatarvikekauppa, jossa myyjä tiesi jokaisen asiakkaan nimen ja sen, kuka oli velassa ja kuka maksoi käteisellä. Tuohon aikaan kauppa ei ollut vain transaktio, vaan se oli uutisten keskus. Täällä vaihdettiin kuulumisia, kuiskailtiin kaupungin juoruja ja sovittiin tulevista tapaamisista. Tämä maa, jota me nyt poljemme, on imenyt itseensä vuosikymmenten ajan kaupunkilaisidentiteetin kehityksen: sodan jälkeisen niukkuuden, kuusinkymmenluvun optimismon ja lopulta tämän nykyisen, kiihkeän kulutusyhteiskunnan.
Ja tässä kohtaa tulee se juttu, josta ei kirjoiteta virallisiin oppaisiin. Paikallisten keskuudessa liikkuu vanha tarina, eräänlainen urbaani legenda, että tämän kaupan perustusten alla kulkee vanha, unohdettu kellari tai kenties jopa osa kaupungin muinaisesta viemäriverkostosta. Jotkut sanovat, että sota-aikana täällä oli salaisia varastoja, joihin kätkettiin tarvikkeita mustan pörssin kauppaan, kun viralliset annosmitat olivat tiukimmillaan. On sanottu, että jos yöllä, kun kauppa on suljettu ja hiljaisuus laskeutuu, voi kuulla kaukaa jostain putkien kolinaa, joka ei johdu vain tekniikasta, vaan menneisyyden kaiuista. Onko se totta? No, historian harrastajana mä tiedän, että jokaisessa kaupungin solmukohdassa on omat salaisuutensa, ja tämä paikka ei ole poikkeus. Se on kuin moderni temppeli, jonka alla lepää kaupungin todellinen, rosoinen historia.
Joten, kun me nyt astumme sisään, älkää vain katsoko hintoja tai tarjouksia. Katsokaa ympärillenne. Katsokaa ihmisiä ja miettikää, miten me kaikki jatkamme sitä samaa perinnettä, joka on ohjannut kaupunkilaisia jo vuosisatoja: tarvetta kohdata, hankkia elämiseen tarvittavaa ja olla osa yhteisöä. Tämä K-Supermarket on vain yksi luku kaupungin pitkässä kirjassa, mutta se on luku, joka kirjoitetaan uudelleen joka sekunti. Olkaa hyvä, astukaa sisään ja tuntekaa historian havinaa jopa pakastealtaiden välissä.
