Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy tornin juurelle, katsoo ylöspäin ja hymyilee ryhmälle. Hän elehtii kädellään kohti rakennelman huippua.)*
Katsokaas tätä jättiläistä. Se seisoo tässä, keskellä kaupungin sykettä, kuin hiljainen vartija, joka on nähnyt kaiken. Kun me nyt lähdemme nousemaan ylös, haluan teidän pysähtyvän hetkeksi ja tuntemassa tämän paikan energian. Huomaatteko, miten kaupungin melu alkaa vähitellen vaimentua, kun meidän katseemme nousee korkeammalle? Täällä, tornin varjossa, aika tuntuu hidastuvan. Se ei ole vain kasa betonia ja terästä, vaan se on kaupungin muisti. Kun me saavutamme huipun, me emme näe vain kattoja ja katuja, vaan me näemme historian kerrostumat. Se on kuin avaisi valtavan kirjan, jonka sivut ovat katuja ja puistoja. Oletteko valmiita näkemään kaupungin sieltä, mistä se näyttää pieneltä, mutta tuntuu valtavalta?
Mennäänpä nyt syvemmälle siihen, miksi tämä torni on tässä. Jos palataan vuosikymmeniä taaksepäin, tämä paikka ei näyttänyt tältä. Silloin kaupunki oli vielä kasvuvaiheessa, täynnä teollisuutta ja uskoa tulevaisuuteen. Tornin rakentaminen oli valtava kunnianhimo, symboli siitä, että me haluamme nousta korkeammalle ja nähdä pidemmälle. Se rakennettiin aikana, jolloin insinööritaito oli vielä uutta ja ihmeellistä. Mietikää niitä työmiehiä, jotka nousivat näille korkeuksille ilman nykyisiä turvavarusteita, vain vasaran ja uskon voimalla. Tornin arkkitehtuurissa näkyy se aikakauden optimismi; se on suora, vakaa ja tinkimätön. Se on kestänyt sodat, talouskriisit ja kaupungin muuttuvan täysin sen ympärillä. Aluksi se toimi ehkä vain tähystyspaikkana tai viestintätornina, mutta ajan myötä siitä tuli maamerkki, johon kotiin palaavat katsovat ensimmäisenä löytääkseen tiensä takaisin keskustaan.
Mutta jokaisella vanhalla rakennuksella on myös tarinoita, joita ei kirjoiteta virallisiin historiankirjoihin. Paikallisten keskuudessa liikkuu legenda tornin kellarikerroksista ja niistä salaisista käytävistä, jotka johtavat kaupungin alla oleviin vanhoihin holveihin. Sanotaan, että sota-aikana täällä pidettiin kokoussalit, joissa tehtiin päätöksiä, joista tavallinen kansa sai tietää vasta vuosia myöhemmin. On myös tarinoita yhdestä tietystä portaasta, joka ei johda mihinkään, mutta jonka sanotaan olevan onnen tuo, jos sen astuu kolme kertaa peräkkäin ennen huipulle nousua. Ehkä se on vain kaupunkilaisen myytti, mutta kun seisoo tuolla ylhäällä ja tuuli ulvoo tornin rakenteissa, on helppo uskoa, että seinät kuiskaavat vanhoja salaisuuksia niille, jotka osaavat oikeasti kuunnella.
Nyt, kun me olemme täällä alhaalla, kutsun teidät nousemaan kanssani. Kun saavutte huipulle, älkää vain ottako valokuvia, vaan sulkekaa silmänne hetkeksi. Kuunnelkaa tuulta ja kuvitelkaa kaikki ne tuhannet ihmiset, jotka ovat seisseet samassa kohdassa ennen teitä, tunteneet saman jännityksen ja katsoneet samaa horisonttia. Katsokaa, miten kaupunki levittäytyy jalkojenne juurelle kuin elävä organismi. Olkaa hyvä ja noustakaa ylös, niin mennään katsomaan, miltä maailma näyttää pilvien rajassa. Tervetuloa kaupungin korkeimpaan pisteeseen.