Luku 1
*(Opas pysähtyy mäen rinteelle, ottaa rennosti asennon ja viittoo kädellään ympäröivää maisemaa. Ääni on kutsuva, hieman madaltunut ja täynnä innostusta.)*
Katsokaa ympärillenne. Täällä Puotilan leikkimäellä aika tuntuu pysähtyvän, vaikka kaupungin syke kuuluu taustalla. Tunnetteko te tämän rauhan? Se ei ole vain luonnon hiljaisuutta, vaan jotain syvempää. Kun seisomme tässä, me emme ole vain metsäisellä kumpareella, vaan me seisomme kerrosten päällä. Tämän pehmeän sammalmaton ja koivujen lehvistön alla lepää vuosisatojen takaiset tarinat, hien ja työn jäljet sekä muistoja ihmisistä, jotka katsoivat tätä samaa horisonttia kauan ennen meitä. Täällä luonto ja historia ovat kietoutuneet niin tiukasti yhteen, että ne ovat muuttuneet yhdeksi ja samaksi asiaksi. Hengittäkää syvään – tässä ilmassa on ripaus menneisyyttä.
Jos kelaamme kelaa taaksepäin, me päästään aikaan, jolloin tämä alue ei ollut vain virkistyspaikka, vaan elinehto. Puotila on ollut historiallisesti tärkeä solmukohta, ja tällaiset korkeuserot maastossa eivät olleet sattumaa. Leikkimäet ja kumpareet kertovat meille usein joko luonnon omasta arkkitehtuurista tai ihmisen tekemistä muokkauksista. Ennen kaupungistumista täällä on raivattu peltoja, hoidettu karjaa ja elätty itsensä maasta. Kuvitelkaa itsenne satojen vuosien taakse: täällä on kaikuja kyläyhteisöistä, joissa jokainen kivi ja puro tunnettiin nimeltä. Tämä mäki on toiminut tähystyspaikkana, levähdyspaikkana ja ehkäpä jopa rajamerkkinä. Se on ollut paikka, josta on seurattu sään vaihteluita ja vihollisen tai vieraan liikkeitä. Maaperässä on edelleen näitä näkymättömiä viivoja, jotka kertovat vanhoista tiloista ja siitä, miten ihminen on taistellut ja sopinut luonnon kanssa saadakseen elintilansa.
Mutta historian kirjat kertovat vain puolikkaan totuuden. Tällaisilla paikoilla on aina ollut myös varjopuolensa ja salaisuutensa. Paikalliset legendat ja kansanperinne vihjaavat, että leikkimäet eivät ole vain maata, vaan niillä on ollut henkistä merkitystä. Ehkäpä täällä on pidetty kokoontumisia, joista ei haluttu jättää kirjallisia jälkiä, tai ehkä täällä on uskottu asuvan maanalaisia voimia, jotka vartioivat metsän rauhaa. Onko tämä mäki kätkenyt sisäänsä muinaisia uhripaikkoja tai kätköjä? Se on se mystiikka, joka tekee Puotilasta erityisen. Kun tuuli humisee puissa juuri nyt, se ei ole vain ilman liikettä, vaan se on kuin kuiskaus menneiltä sukupolvilta. He muistuttavat meitä siitä, että me olemme vain hetkellisiä vieraita tässä maisemassa, kun taas mäki pysyy.
Nyt minä haastan teidät. Kun jatkatte matkaanne ja kuljette mäen huipulle, älkää vain kävelkö, vaan pysähtykää hetkeksi täysin hiljaa. Sulkekaa silmänne ja yrittäkää kuulla sen kaupungin melun alta se, mitä tämä maa yrittää kertoa. Mitä te näette mielessänne? Näettekö te vanhan kylän savupiippuja vai kenties muinaisia polkuja, jotka johtavat tuntemattomaan? Historia ei ole vain museoissa, vaan se on tässä maassa, jota me nyt astumme. Kiitos, kun kuljitte kanssani tämän pienen aikamatkan läpi. Nauttikaa luonnosta, mutta muistakaa, että jokainen askel täällä on askel historian halki. Hyvää matkaa eteenpäin.
