Harlekiini

*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja levittää kätensä hartaasti, mutta rennosti. Äänensävy on kutsuva ja hieman salaperäinen.)* Katsokaa ympärillenne. Tunnetteko te tämän ilmassa leijuvan jännityksen? Täällä, missä värit tuntuvat kirkkaammilta ja varjot syvemmiltä, me kohtaamme jotain, mikä on enemmän kuin vain hahmo tai nähtävyys. Me kohtaamme Harlekiinin. Kun katsotte noita tunnusomaisia vinoneliöitä ja sitä ikiravistettua hymyä, ette näe vain esiintyjää, vaan peilin, joka heijastaa koko ihmisyyden absurdiutta. Täällä, näiden seinien ja katujen katveessa, nauru ja kyynel kulkevat käsi kädessä. Se on se omituinen, lähes sähköinen tunnelma, joka saa meidät tuntemaan olomme hieman epävarmaksi, mutta samalla uteliaiksi. Tervetuloa maailmaan, jossa mikään ei ole sitä, miltä se ensi silmäyksellä näyttää. Mutta mennäänpä nyt syvemmälle, historian hämäriin. Harlekiini ei syntynyt tyhjiössä, vaan hän on evoluution tulos. Kaikki alkoi Italian Commedia dell'arte-teatterista satoja vuosia sitten. Alun perin hän oli vain yksi monista, kömpelö palvelija, Zanni, joka yritti selviytyä nälästä ja isäntänsä mielialoista. Mutta kun hahmo vaelsi Ranskan hoveihin, hän muuttui. Hänestä tuli hienostuneempi, ilkikurisempi ja ennen kaikkea taitavampi. Nuo värikkäät ruutukuviot, joita me nyt ihailemme, eivät olleet aluksi tyylivalinta, vaan ne symboloivat hänen rikkoutunutta ja koottua maailmaansa, ikään kuin hän olisi kankaista läppäristä koostuva palapeli. Hän oli yhteiskunnan marginaalissa oleva hahmo, joka pystyi nauramaan kuninkaalle päin naamaa, koska hänellä ei ollut mitään menetettävää. Se oli aikansa kapinallisuutta, puettuna silkkiseen asuun ja peitettyyn kasvoihin. Tässä kohtaa tarinaan tulee mukaan se, mitä oppaiden oppaat kuiskivat vain kokeneimmille. Sanotaan, että Harlekiinin maskin takana ei ole vain näyttelijä, vaan ikuinen arvoitus. On olemassa myytti, jonka mukaan Harlekiini on vaeltaja ajassa ja paikassa, ja että jokainen, joka katsoo häntä liian pitkään silmiin, näkee oman elämänsä suurimman valheen paljastuvan. Jotkut uskovat, että nämä nähtävyydet ja hahmot ovat vain fyysisiä ankkureita jollekin paljon vanhemmalle energialle, joka ruokkii itseään ihmisten hämmennyksestä ja riemusta. Onko hän siis vain historiallinen jäänne, vai onko hän läsnä täällä vielä nyt, juuri tämän hetken aikana, tarkkaillen meitä ja odottaen oikeaa hetkeä iskeä takaisin vitsillään? Se on se salaisuus, jota ei voi lukea historiakirjoista, vaan sen täytyy kokea iholla. Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme, pyydän teitä yhtä asiaa. Älkää vain katsoko näitä nähtävyyksiä silmillänne, vaan katsokaa niitä sydämillänne. Antakaa itsenne hämmentyä, nauraa ja ehkä jopa eksyä hetkeksi. Harlekiini opettaa meille, että elämä on suurta teatteria, ja me kaikki olemme vain rooleissamme. Mutta kuka me olemme, kun otamme maskin pois? Mietikää sitä, kun kävelemme eteenpäin. Seuraavaksi siirrymme kohti seuraavaa pysäkkiä, mutta pitäkää korvan kannalla, sillä tässä kaupungissa seinät eivät vain puhu, ne välillä myös vitsailevat. Mennäänpä, seikkailu jatkuu!