Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy puiston reunalle, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi. Hän elehtii kädellään ympäröivää vehreyttä.)*
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko se? Se on se hetki, kun kaupungin kiire, autojen humina ja betonin kovuus jäävät taakseen ja me astumme sisään johonkin ihan muuhun. Tervetuloa Erkonpuistoon. Tämä ei ole vain kasa puita ja polkuja, vaan tämä on kaupungin keuhkot, paikka, jossa luonto on saanut ottaa takaisin vallan. Kun suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla, miten metsän hiljaisuus kuiskaa meille. Täällä valo siivilöityy lehvästön läpi eri tavalla kuin muualla, ja ilma tuntuu hieman viileämmältä, raikkaammalta. Me emme ole vain kävelyllä puistossa, vaan me olemme astumassa kerroksittain menneisyyden ja nykyhetken väliseen rajapintaan.
Jos katsomme tätä maisemaa historian silmin, niin meidän on muistettava, ettei tämä vihreys ole aina ollut itsestäänselvyys. Alue on nähnyt valtavia muutoksia. Ennen kuin täältä tuli virallinen virkistysalue, näillä mailla on raahattu raskasta kuormaa, ja täällä on tehty työtä, joka on rakentanut ympärillämme olevan kaupungin. Maaperässä on edelleen kaiut vanhoista raivauksista ja kenties jopa unohdetuista rakenteista, jotka ovat hautautuneet sammalen ja neulasten alle. Tällaiset puistot ovat kuin kaupunkien arkistoja; ne säilyttävät palasia siitä ajasta, jolloin ihminen ja luonto kävivät jatkuvaa neuvottelua siitä, kuka tämän maan omistaa. Jokainen vanha puu, joka seisoo täällä, on nähnyt sukupolvien vaihtuvan ja kaupungin kasvavan ympärilleen, mutta ne ovat pysyneet paikoillaan, vartioimassa tätä rauhan tyyntä saareketta.
Mutta tässä on se juttu, mistä oppaana tykkään kertoa eniten. Jokaisessa tällaisessa metsäisessä puistossa on salaisuutensa. Sanotaan, että Erkonpuiston syvimmissä kolkissa, siellä missä polut alkavat hämärtyä ja juuret kiertyä jalkojen alle, asuu alueen oma henki. Paikalliset legendat kertovat, että täällä on kuljettu salaisia reittejä, joita ei löydy mistään kartasta. Ehkä täällä on kerran piilotettu jotain, mitä ei haluttu löytää, tai ehkä täällä on kohdattu ihmisiä, jotka halusivat vain kadota hetkeksi maailman katseilta. On jotain mystistä siinä, miten luonto kietoo ympärilleen kaiken, mikä on hylätty. Kun kävelette täällä yksin, saattatte huomata, että joku tai jokin seuraa teitä puiden takaa – ei pelottavalla tavalla, vaan enemmänkin uteliaana, kuin puisto itse haluaisi kertoa teille tarinan, jota ei voi kirjoittaa kirjaan.
Nyt minä haastan teidät. Älkää vain kävelkö polkua pitkin, vaan pysähtykää. Koskettakaa puun kuorta, kuuntelekaa tuulen suhinaa ja yrittäkää löytää se kohta, jossa teistä tuntuu, että aika pysähtyy. Menkää syvemmälle, eksykää tietoisesti hetkeksi ja katsokaa, mitä löydätte. Erkonpuisto ei paljasta kaikkea kerralla, vaan se vaatii kärsivällisyyttä ja avoimen mielen. Kiitos, että kuljitte tämän pienen matkan kanssani. Nyt on teidän vuoronne löytää omat salaisuutenne näiden puiden katveesta. Olkaa varovaisia, mutta olkaa uteliaita. Nauttikaa tästä rauhasta.