Luku 1
*(Opas pysähtyy Konalan Portin eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää hymyillen. Hän elehtii kädellään kohti massiivista rakennelmaa.)*
Katsokaapa tätä. Ottakaa hetki aikaa ja vain kuunnelkaa. Kuulutteko tuon kaupungin kohinan taustalla? Tässä kohdassa, Konalan Portilla, nykyajan kiire kohtaa jotain paljon vanhempaa. Kun seisomme tässä, emme ole vain kadunkulmassa, vaan kynnyksellä. Tuntuuko teistä se viileys, joka hohkaa näistä kivistä? Se ei ole vain säästä, vaan se on historian painoa. Ennen kuin astumme eteenpäin, haluan teidän kuvittelevan tämän paikan satoja vuosia sitten: ei asfalttia, ei sähkövaloja, vaan lyhtyjen lepattavaa valoa, hevoskärryjen kolinaa mukulakivillä ja ilmassa leijuvaa hiilen ja raudan tuoksua. Tervetuloa paikkaan, joka on nähnyt kaupungin syntyvän, kasvavan ja muuttuvan.
Jos menemme syvemmälle historiaan, tämä portti ei ollut vain koristeellinen sisääntulo, vaan strateginen solmukohta. Konalan Portti toimi aikanaan kaupungin elinehtona ja valvontapisteenä. Täältä kulki kaikki: kauppiaat, jotka toivat kaupunkiin eksoottisia mausteita ja kankaita, sekä talonpojat, jotka raahasivat viljaa markkinoille. Se oli paikka, jossa valvottiin tullimaksuja ja varmistettiin, ettei kaupungin muurien sisälle päässyt kenenkään epäilyttävää. Arkkitehtuurissa näkyy vieläkin se aikakauden henki, jolloin rakennuksilla piti viestiä valtaa ja vakautta. Huomatkaa nuo kuluneet kiveykset portin alla; ne ovat miljoonien askelten hiomia. Täällä on seisottu odottamassa lupaa päästä sisään, täällä on hyvästelty rakkaita ja täällä on julistettu kuninkaan määräyksiä kansalle. Portti on selvinnyt sodista, tulipaloista ja kaupunkisuunnitelmien muutoksista, pysyen hiljaisena todistajana sille, miten yhteiskunta on muovautunut ympärillä.
Mutta kuten jokaisella vanhalla paikalla on, myös Konalan Portilla on omat salaisuutensa, joita ei löydy historian oppikirjoista. Paikallisten keskuudessa on kiertänyt sukupolvelta toiselle tarina niin sanotusta Varjovartijasta. Sanotaan, että portin rakentamisen aikana yksi muurari jäi rakennelman sisään, joko vahingossa tai suunnitellusti, toimimaan paikan ikuisena suojelijana. Jotkut vannovat kuulevansa yöllisin vaimeaa kuiskausta tai askelia, vaikka portti olisi tyhjä. On myös legenda salaisesta tunneli-verkostosta, joka lähtee portin pohjalta ja johtaa suoraan kaupungin vanhaan hallintokeskukseen. Sotien aikana näitä käytäviä olisi käytetty viestien kuljettamiseen salassa, kaukana vihollisen silmistä. Olipa kyse sitten myytistä tai totuudesta, se tuo tähän kiveen tiettyä mystiikkaa, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi historian virrassa.
Nyt, kun olemme oppineet hieman portin sielusta, kutsun teidät astumaan sen läpi. Mutta tehkää se tietoisesti. Kun ylitätte tämän rajan, jätä nykyhetki hetkeksi taaksesi. Tunnettaan se hetki, kun siirrymme historiasta nykyisyyteen, tai ehkäpä päinvastoin. Katsokaa vielä kerran noita yksityiskohtia, nuo kaiverrukset, jotka ovat lähes pyyhkiytyneet pois ajassa. Historia ei ole vain päivämääriä paperilla, vaan se on juuri tätä: kosketusta, tunnelmaa ja tarinoita, jotka elävät meissä. Mennäänpä eteenpäin ja katsotaan, mitä muuta tämä kaupunki meille vielä kuiskailee.
