Lappeenrannan rauhanyhdistys

(Opas pysähtyy rakennuksen eteen, ottaa rennosti asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi, mutta vakavasti.) Katsokaa tätä rakennusta. Pysähdytään hetkeksi ja hengitetään tämä ilma. Täällä, Lappeenrannan sydämessä, seinät tuntuvat melkein kuiskaavan. Kun katsotte näitä julkisivuja, älkää nähneet vain puuta ja kiveä, vaan näkykappaleen aikaan, jolloin maailma oli murroksessa. Täällä on vallinnut hiljaisuus, joka ei ole ollut tyhjyyttä, vaan täynnä odotusta ja toivoa. Tuntuuko teistä se pieni jännite ilmassa? Se on sitä samaa tunnetta, jota täällä on koettu vuosikymmeniä sitten, kun ihmiset kokoontuivat yhteen ei taistelemaan, vaan etsimään tietä pois sodan varjosta. Me emme ole vain rakennuksen edessä, vaan me seisomme rauhan ja sovinnon historian kynnyksellä. Jos menetään syvemmälle historiaan, niin pitää muistaa, että Lappeenranta on aina ollut rajakaupunki. Se on ollut paikka, jossa idän ja lännen maailmat ovat kohdanneet, joskus sovinnollisesti ja joskus hyvin väkivaltaisesti. Rauhanyhdistyksen kaltaiset toimijat syntyivät tarpeesta ymmärtää vihollinen ihmisenä. Kuvitelkaa itsenne aikaan, jolloin diplomatia ei ollut vain valtiojohtajien peliä suurissa saleissa, vaan se alkoi tällaisista pienistä piireistä. Täällä on keskusteltu, väitelty ja ennen kaikkea kuunneltu. Se on ollut vastavoima sille kaikelle vihalle, jota rajat ja sodat kylvävät. Tämä paikka edusti ajatusta siitä, että rauha ei ole vain sodan puuttumista, vaan se on aktiivista työtä, joka vaatii rohkeutta. Se vaatii rohkeutta istua saman pöydän ääreen henkilön kanssa, jota on opetettu pelkäämään. Mutta tiedättehän, että jokaisella historiallisella paikalla on omat salaisuutensa. Kertomukset kertovat, että näiden seinien sisällä on käyty keskusteluja, joita ei ole koskaan kirjattu virallisiin pöytäkirjoihin. Sanotaan, että täällä on solmittu epävirallisia sopimuksia ja jaettu salaisuuksia, jotka ovat saattaneet pelastaa ihmishenkiä kriisien keskellä. Onko täällä kulkenut vakoojia vai vain hyvin hyväntahtoisia välittäjiä? Sitä ei kenenkään tiedä varmasti. Mutta juuri se tekee paikasta mystisen. On jotain koskettavaa siinä ajatuksessa, että samassa huoneessa, jossa me nyt seisomme, on ehkä kerran istunut kaksi vihollista, jotka löysivät yhteisen kielen ja päättivät, että maailma voi olla toisin. Se on se näkymätön lanka, joka yhdistää meidät menneisyyteen. Nyt, kun me olemme tunteneet tämän paikan hengen, haluankin teidät miettimään yhtä asiaa. Rauha ei ole itsestäänselvyys, vaan se on valinta, jonka me teemme joka päivä. Kun me jatkamme matkaamme eteenpäin Lappeenrannan kaduilla, ottakaa tämä tunnelma mukaan. Katsokaa ympärillenne ja miettikää, missä muissa paikoissa kaupunkimme historiassa on pyritty rakentamaan siltoja aitojen sijaan. Olkaa hyvä ja tulkaa mukaan, niin lähdetään katsomaan, mitä muita tarinoita tämä kaupunki meille vielä kuiskaa. Seuraatte minua.