Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy muistolaatan äärelle, laskee äänensä hieman ja elehtii rauhallisesti ympäröivää kaupunkimaisemaa.)
Katsokaapa tätä. Ensisilmäyksellä se näyttää vain pieneltä, ehkä jopa vaatimattomalta kivilaatalta keskellä arkista kaupunkikuvaa. Mutta pysähdykää hetkeksi. Sulkekaa silmänne ja kuvitelkaa Kuopion kadut vuosikymmeniä sitten. Kuulkaa kenkien kopina mukulakivillä, tunkakaa ilmassa kevään kosteus ja kuunnelkaa nuorten ihmisten innokasta puheensorinaa. Tässä kohdassa kaupunkia on kohdanneet akateeminen kunnianhimo ja nuoruuden polttava palo. Tämä laatta ei ole vain kiveä ja kirjaimia, vaan se on ankkuri, joka sitoo meidät hetkeen, jolloin täällä on rakennettu tulevaisuutta, unelmoitu suuremmasta ja ehkä myös kyseenalaistettu vallitseva järjestys. Se on hiljainen todistaja sadoista kohtaloista, jotka ovat kulkeneet tämän pisteen ohi matkallaan kohti aikuisuutta.
Jos menemme syvemmälle historiaan, meidän on ymmärrettävä, mitä korkeakouluopiskelijat Kuopion kaltaisessa kaupungissa merkitsivät. Opiskelu ei ollut vain tutkinnon suorittamista, vaan se oli sosiaalinen nousu ja älyllinen herätys. Täällä, Savo-maan sydämessä, tiedon jano kohtasi perinteisen maaseutuyhteiskunnan arvot. Nämä nuoret ihmiset olivat kaupungin eturintamassa; he lukivat kiellettyjä kirjoja, keskustelivat filosofiasta ja haastoivat vanhat totuudet kahviloissa ja kirjastoissa. Muistolaatta kantaa mukanaan tätä akateemista perintöä, joka on muovannut Kuopion identiteettiä sivistyskaupunkina. Se muistuttaa meitä ajasta, jolloin opiskelijan status oli selkeä ja vastuu yhteiskunnan kehittämisestä tuntui konkreettiselta. Jokainen nimi tai maininta tällaisen muistomerkin yhteydessä edustaa tuhansia valvottuja öitä, kirjoitettuja esseitä ja sitä tiettyä jännitystä, kun maailma on vielä avoin kaikille mahdollisuuksille.
Mutta kuten jokaisessa historian murusessa, myös tässä on mukana ripaus mystiikkaa. Paikalliset tietävät, että opiskelijoiden historiassa on aina ollut tilaa pienille salaisuuksille ja perinteille, jotka eivät kirjoita itseään historiankirjoihin. Sanotaan, että tietyt rituaalit ja salaiset koodit ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle juuri tällaisten merkkien äärellä. On kuiskattu, että kiven koskettaminen oikeassa mielessä tai tietty ajatus muistolaatan äärellä ennen vaikeaa koetta on tuonut onnea – tai ehkäpä se on ollut tapa hakea tukea niiltä, jotka ovat saman polun jo kulkeneet. Se on eräänlainen näkymätön silta menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Kyse ei ole vain faktioista, vaan siitä kollektiivisesta tunteesta, että olemme osa jotain suurempaa ketjua, jossa jokainen uusi opiskelija kantaa mukanaan edeltäjiensä uteliaisuutta ja rohkeutta.
Kun me nyt jatkamme matkaamme, haluaisin teidän miettivän yhtä asiaa. Mitä te jättäisitte jälkeenne, jos teidän polkunne merkittäisiin tällaiseen kiveen? Tämä laatta opettaa meille, että vaikka aika kuluttaa ja kaupunki muuttuu ympärillämme, inhimillinen pyrkimys oppia ja kasvaa on ikuista. Se muistuttaa meitä siitä, että jokainen meistä on oman elämänsä opiskelija. Katsokaa vielä kerran tuota laattaa ja tunkakaa sen rauha. Se on hiljainen kiitos kaikille niille, jotka uskalsivat kysyä ”miksi” ja ”miten”. Olkaa hyvä ja tulkkaa kanssani seuraavaan kohteeseen, mutta katsokaa matkalla ympärillenne – kuka tietää, mitä muita näkymättömiä tarinoita nämä kadut kätkevät sisäänsä.