Luku 1
*(Opas pysähtyy rakennuksen eteen, katsoo hetken ympärilleen ja kääntyy ryhmän puoleen pieni hymy huulillaan. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla.)*
Katsokaa tätä rakennusta. Ensisilmäyksellä se näyttää vain yhdeltä kaupungin monista julkisista rakennuksista, ehkäpä hieman karulta tai jopa anonyymiltä. Mutta jos pysähdytte hetkeksi ja suljette silmänne, voitte melkein kuulla sen. Tuon vaimean puheen käytävillä, kenkien kopinan linoleumilattialla ja sen tietynlaisen, puhtaan mutta pistävän desinfiointiaineen tuoksun, joka on leimannut tämän paikan vuosikymmeniä. Me seisomme Jakomäen terveysaseman edessä, paikassa, joka on toiminut kaupunginosan sydämenä ja turvasatamana. Täällä on kohdattu pelko, helpotusta ja arkista huolta. Tämä ei ole vain tiiliä ja betonia, vaan se on arkistojen arkisto ihmiskohtaloista, joita on hoidettu näiden seinien suojissa.
Mennäänpä nyt hieman syvemmälle historiaan. Kun tämä asema nousi, se ei ollut vain terveydenhuollon laajennus, vaan osa suurempaa kaupunkisuunnittelun visiota. Sodan jälkeisessä Suomessa ja kasvavan kaupungin myötä tarvittiin paikkoja, joissa tavallinen kansalainen sai apua lähiensä. Jakomäen asema heijastaa aikansa funktionalismia; kaikki oli tarkoituksenmukaista, tehokasta ja selkeää. Täällä on nähty lapsuuden rokotukset, äitiysneuvonnan ensihetket ja vanhusten rauhalliset tarkastukset. Se on ollut paikka, jossa yhteiskunta on osoittanut huolenpitoaan. Historioitsijana minua kiehtoo se, miten rakennuksen arkkitehtuuri kertoo luottamuksesta valtioon ja tieteeseen. Se on ollut vakauden symboli keskellä muuttuvaa kaupunkimaisemaa, pysyen paikoillaan samalla kun ympärillä olevat puutarhat ja asuinkorttelit ovat muuttuneet ja ihmiset vaihtuneet sukupolvi toisensa tilalle.
Mutta kuten jokaisessa vanhassa julkisessa rakennuksessa, myös täällä on omat salaisuutensa ja urbaanit legendansa. Paikallisten keskuudessa on kuiskattu, että kellarikerroksissa, joissa sähkökaapit ja varastot sijaitsevat, on tunnelistoja, jotka johtavat kauemmas kuin mitä viralliset piirustukset kertovat. Jotkut sanovat, että sota-aikana tai sen jälkeen täällä on pidetty salaisia kokouksia tai että rakennuksen alla on vanhoja suojia, joita ei koskaan täysin täytetty. On tietysti todennäköisempää, että kyse on vain kaupunkimyyteistä, mutta kun seisoo täällä hämärän laskeutuessa, on helppo kuvitella, että seinien sisällä asuu muistoja, joita ei ole kirjoitettu mihinkään potilaskertomukseen. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta mielenkiintoisen; se on rajapinta virallisen historian ja ihmisten kertomien tarinoiden välillä.
Nyt, kun olemme katsoneet tätä rakennusta historian linssin läpi, haastaisinkin teidät tekemään yhden asian. Kun jatkamme matkaamme, katsokaa ympärillenne ja miettikää, kuinka monta elämää on kietoutunut tämän yhden osoitteen ympärille. Kuinka monta onnistunutta syntymää ja kuinka monta raskasta uutista on täällä jaettu. Jakomäen terveysasema opettaa meille, että historian suurimmat draamat eivät tapahdu vain linnan saleissa, vaan juuri tällaisissa arkisissa käytävissä. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen historian matkan kanssani. Nyt liikutaanan eteenpäin, seuraava kohteemme odottaa.
