Tikkurilan Asema apteekki

(Opas pysähtyy Tikkurilan asemaympäristöön, katsoo ympärilleen ja ottaa rennon, mutta kutsuvan asennon. Hän puhuu rauhallisesti, painottaen tärkeitä kohtia.) Katsokaa ympärillenne. Täällä Tikkurilan asemalla sykkii Vantaan kaupungin sydän, ja tämä kiireinen ihmisvirta on ollut täällä jo yli sadan vuoden ajan. Mutta jos me pysähdytään hetkeksi ja katsotaan tätä apteekkia, niin me ei nähdä vain paikkaa, josta haetaan särkylääkkeitä tai vitamiineja. Me nähdään ankkuri. Tässä kohdassa kaupunkia, missä junat ovat pysähtyneet, kiirehtineet ja lähteneet, apteekki on ollut se vakio, se turvasatama. Tunnukaa se ilmassa oleva kontrasti: ulkopuolella on nykyaikainen lasi, teräs ja kiire, mutta kun astuu sisään, on jotain sellaista ajatonta. Se on tuoksu, joka yhdistää puhtaan kliinisyyden ja vanhan ajan rohtuneiden yrttien muiston. Mennään nyt hetkeksi taaksepäin, aikaan jolloin Tikkurila ei ollut vielä osa suurkaupunkia, vaan rautatien ympärille kasvava kylä. Apteekki on aina ollut strateginen valinta. Se on sijoitettu juuri tähän, asemalle, koska tässä kohtaa kohtasivat kaikki: kaupungista saapuvat herrat, teollisuuden työläiset ja maaseudun ihmiset, jotka tulivat hakemaan apua vaivoihinsa. Historiallisesti apteekkari oli yhteisön arvostetuin tiedemies, lähes maaginen hahmo, jolla oli avaimet hyllyihin, joissa säilytettiin eksoottisia uutteita ja salaisia seoksia. Kuvitelkaa ne vanhat lasipullot, joissa oli käsinkirjoitetut etiketit. Täällä on hoidettu sota-ajan haavoja, lievitetty espanjaruokion kauhuja ja seurattu, miten lääketiede on muuttunut alkemiasta moderniksi tieteeksi. Tämä tila on nähnyt Tikkurilan kasvavan pienestä asemakylästä moderniksi keskukseksi, mutta sen perustehtävä on pysynyt samana: olla ihmisen hätäapuna juuri siinä pisteessä, missä matkat alkavat ja päättyvät. Mutta kuten jokaisessa vanhassa kaupunkipisteessä, myös täällä on omat mysteerinsä. Paikalliset kertovat usein, että asemaympäristön alla ja seinien sisällä kulkee tarinoita, joita ei kirjoiteta historiankirjoihin. Sanotaan, että apteekin hyllyjen takana on säilynyt muisti kaikista niistä salaisuuksista, joita ihmiset ovat täällä kuiskanneet. Kuka on tullut hakemaan lääkettä, jota ei voinut kertoa naapureille? Ketkä ovat kohdanneet toisensa tässä kiireen keskellä, kun maailma ulkopuolella on ollut kaaoksessa? On tietynlaista mystiikkaa siinä, että yksi ja sama paikka on palvellut useita sukupolvia. Ehkäpä jossain noissa näkymättömissä kulmissa asuu vielä muisto vanhoista resepteistä, joita ei enää käytetä, mutta jotka joskus pelastivat hengen aikana, jolloin lääketiede oli vielä intuition ja kokeilun taidetta. Nyt, kun me jatketaan matkaamme eteenpäin, haluan teidän tekevän yhden asian. Kun kuljette tästä apteekin ohi, älkää ajatel sitä vain liikkeenä. Ajatel sitä aikakoneena. Se on pieni, valkoinen piste Tikkurilan kartalla, joka muistuttaa meitä siitä, että vaikka kaikki ympärillämme muuttuu, tarve huolenpidolle ja terveydelle on universaali ja ajaton. Kiitos, kun kuljette kanssani historian jäljillä. Nyt mennään, katsotaan mitä muuta tämä kaupunki meille vielä paljastaa.