Luku 1
(Opas pysähtyy, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi, ehkä hieman salaperäisellä hymyllä.)
No niin, hyvät matkailijat, pysähdytäänpä hetkeksi. Hengittäkääpä syvään. Huomaatteko, miten ilma täällä tuntuu erilaiselta? Tässä kohdassa, kun astumme ”Tintin Juurilla”, me ei vain kävele kadulla, vaan me astutaan suoraan nostalgian ja kuvitteellisen maailman rajapinnassa. Katsoitteko ympärillenne? Nämä rakennukset, tämä valo ja kapeat kujat... ne ovat kuin suoraan Hergé’n viivapiirroksista. On jotain uskomatonta siinä, miten paperille piirretty maailma voi tuntua näin todelliselta. Täällä raja hämärtyy sen välillä, mikä on ollut historiallista totuutta ja mikä on syntynyt taiteilijan mielikuvituksessa. Tunnetteko sen pienen jännityksen ilmassa? Se on se sama uteliaisuus, joka on ajanut Tintin ja Milousen seikkailuihin ympäri maailmaa.
Mutta mennäänpä syvemmälle, historian hämärään. Kun puhutaan Tintin juurista, me puhutaan itse asiassa Euroopan välisota-ajan hengestä. Hergé ei vain keksinyt maailmaa tyhjästä, vaan hän imi itseensä aikansa kosmopoliittista tunnelmaa, sanomalehtien uutisia ja aikakauden suurta löytöretkeilijän kaipuuta. Täällä, näissä ympäristöissä, näkyy se klassinen eurooppalainen kaupunkirakenne, jossa jokainen kulma kätkee sisäänsä jotain. Jos katsotte noita julkisivuja, ne kertovat tarinaa ajasta, jolloin maailma oli vielä täynnä valkoisia läiskiä kartoilla ja kun salainen agentti saattoi kulkea huomaamatta minkä tahansa oven takana. Historiallisesti tämä paikka edustaa sitä siirtymää, jossa perinteinen vanha maailma kohtasi modernin ajan nopeuden ja teknologian. Se on ollut maailmanpolitiikan ja kulttuurisen vaihteen keskus, ja juuri se teki Tintin maailmasta niin uskottavan.
Ja tässä kohtaa tulee se kaikkein mielenkiintoisin osa, eli myytit ja salaisuudet. Tiedättehän, että Tintin tarinat eivät olleet vain lapsille, vaan niissä oli aina mukana jotain syvempää, jotain sellaista, mitä ei sanottu ääneen. Täällä ”juurilla” liikkuu tarinoita piilotetuista viesteistä ja salaisista yhteisöistä. Monet uskovat, että Hergé jätti ympäristöihin viittauksia todellisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin, joita ei voida suoraan nimetä. Onko tämä katu todella vain katu, vai oliko se mallinaan joku tietty Pariisin tai Brysselin kulma, jossa on tapahtunut jotain merkittävää? Se on se mysteeri, joka tekee tästä kohteesta elävän. Me ei vain katso rakennuksia, vaan me etsimme niistä niitä pieniä vihjeitä, jotka yhdistävät fiktiivisen Tintin ja meidän oman, monimutkaisen historiansa.
Joten, ennen kuin me jatkamme matkaamme, haastan teidät tekemään yhden asian. Älkää vain katsonneet ympärillenne turistien tavoin, vaan olkaa hetken Tintin kengissä. Olkaa tutkijoita. Katsokaa noita varjoja, kuunnelkaa kaupungin huminaa ja miettikää, mikä salaisuus voisi piiloutua tuon seuraavan nurkan takana. Ehkäpä te löydätte jotain sellaista, mitä kukaan muu ei huomaa. No niin, pidetäänköpä ryhmä kasassa ja lähdetäänpä katsomaan, mihin tämä polku meidät seuraavaksi vie. Seuraavaksi me suunnataan kohti sitä pistettä, jossa tarina ja todellisuus kohtaavat vielä kerran. Olkaa valmiina, seikkailu jatkuu!
