Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy ryhmän kanssa Ison Strutsin eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ympärilleen, antaen hiljaisuuden laskeutua hetkeksi ennen kuin aloittaa lämpimällä, kutsuvalla äänellä.)*
Katsokaapa tätä näkyä. Tervetuloa ystävät, olette nyt yhden kaupunkimme omituisimmista ja kiehtovimmista maamerkeistä äärellä: Ison Strutsin kohdalla. Pysähtykää hetkeksi ja tuntekaa tuo ilmassa leijuva tietty mystiikka. Kun seisomme tässä, kaupungin hälinä tuntuu vaimenevan ja jäljelle jää vain tämä valtava, hieman surrealistinen hahmo. Monelle tämä on vain erikoinen veistos tai kenties vain hyvä paikka ottaa valokuva, mutta meille, jotka rakastamme historian kerroksia, tämä paikka on kuin avoin kirja. Se on symboli ajasta, jolloin maailma oli vielä täynnä löytöretkiä, eksoottisia ihmeitä ja sellaista uteliaisuutta, jota nykyajan Googlen aikakaudella on vaikea edes kuvitella.
Mutta mennäänpä syvemmälle, historian hämärään. Ison Strutsin tarina ei ala vain taiteesta, vaan se kietoutuu vahvasti kaupunkimme kauppahistoriaan ja porvariston nousuun. Sadan tai parin vuoden takaisina täällä vallitsi henki, jossa haluttiin näyttää maailmalle, että meidät on yhdistetty kaukaisiin maihin. Strutsi ei ollut tuolloin vain lintu, vaan se oli statussymboli, merkki vauraudesta ja kosmopolitiilisuudesta. Kuvitelkaa ne herrasmiehet silinterihatuissaan ja rouvat silkkipuvuissaan, jotka pysähtyivät tämän äärelle ihmettelemään Afrikan arojen jättiläistä. Se edusti aikansa eksotiikkaa ja rohkeutta tuoda jotain täysin vierasta keskelle pohjoista maisemaa. Tämän kohteen ympärille rakentui kokonainen sosiaalinen piiri, jossa vaihdettiin uutisia kaukaisista satamista ja väittelyt siitä, oliko lintu todella näin suuri, kestivät tunteja.
Tämän nähtävyyden ympärille on kuitenkin kasvanut myös tietty salaisuus, sellainen kaupunkilainen myytti, jota ei löydy virallisista oppaista. Sanotaan, että Ison Strutsin jalkojen juuressa, syvällä maan alla, kulki aikoinaan salainen käytävä, jota käytettiin hämärissä kauppatapahtumissa tai ehkäpä salaisissa kohtaamisissa, joita kaupungin valvova silmä ei saanut tietää. Paikalliset vanhukset kuiskailevat, että strutsin katse on suunnattu tarkoituksella tiettyyn pisteeseen, ja että se toimii eräänlaisena vahtina tai merkkinä niille, jotka osaavat lukea kaupungin näkymätöntä karttaa. Onko kyseessä vain kansanperinne vai onko tässä jotain totta? Ehkä se onkin juuri se viehätys: se, että jättiläislintu vartioi salaisuuksia, joita ei ole koskaan kirjoitettu ylös, vaan jotka elävät vain muistoissa.
Nyt, kun olemme sukeltaneet tämän hahmon sieluun, haastan teidät tekemään jotain. Älkää vain katsoko sitä, vaan yrittäkää tuntea sen läsnäolo. Katsokaa strutsin silmiin ja miettikää, mitä kaikkea se on nähnyt: kuinka kaupunki on muuttunut hevoskärryistä sähköautoihin ja kuinka ihmisten kiire on kasvanut. Toivon, että kun jatkamme matkaamme, ette näe tätä vain kivestä tai metallista tehtyä lintua, vaan porttina menneisyyteen. Pitäkää tuo uteliaisuuden tunne mukananne, sillä kaupunkimme on täynnä tällaisia hiljaisia todistajia, jotka vain odottavat, että joku pysähtyisi kuuntelemaan niiden tarinaa. Olkaa hyvä, jatketaan matkaa, mutta jättäkää osa sydämestänne tänne, Ison Strutsin vartioimaan.