Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy rantapuiston reunalle, katsoo hetken vedenpinnan ylitse ja kääntyy sitten ryhmän puoleen hymyillen.)
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko teistä se sama rauha, joka täällä aina vallitsee? Härmälän rantapuisto ei ole vain paikka kävellä tai hengähtää, vaan se on kuin elävä aikajana, joka kietoutuu luonnon ja ihmisen yhteiseen historiaan. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaukaisen veden liplatuksen ja tuntia tuon raikkaan, kostean metsän tuoksun, joka on pysynyt samana vuosisatojen ajan. Täällä kaupungin kiire vain hälvenee ja jäljelle jää jotain hyvin alkukantaista. Me seisomme kohdassa, jossa maan ja veden rajapinta kohtaa, ja juuri tässä liitoksessa piilee tämän paikan todellinen taika. Se on tila, joka kutsuu meitä hidastamaan ja kuuntelemaan, mitä nämä vanhat puut ja rannan kivet meille kertovat.
Mutta jos katsomme pintaa syvemmälle, huomaamme, että Härmälä on ollut strateginen ja elintärkeä piste jo kauan ennen nykyisiä puistoalueita. Historiallisesti nämä rannat ovat olleet kulkuväyliä, elinkeinojen keskuksia ja valvontapisteitä. Ennen tietä ja autoja vesi oli tie, ja Härmälän kaltaiset rannat toimivat portteina sisämaahan. Kuvitelkaa tähän kohtaan vanhoja soutuveneitä, kalastajien kiireisiä käsiä ja kauppiaiden ääniä, jotka neuvottelivat tavaroistaan rannan hiekalla. Alueen luonne on muuttunut villistä erämaasta hoidetuksi puistoksi, mutta perusrakenne on säilynyt. Täällä on koettu vuodenajat, sodat ja yhteiskunnan suuret murrokset, mutta luonto on aina ottanut tilansa takaisin. Puisto on siis eräänlainen muistomerkki sille ajalle, jolloin ihminen eli täydellisessä riippuvuussuhteessa veden tarjoamaan ravintoon ja kulkureitteihin, ja jokainen poukama tuntui maailman navalta.
Tämän paikan ympärille on kuitenkin kietoutunut myös sellaisia tarinoita, joita ei löydy virallisista historiankirjoista. Paikalliset huhut kertovat, että näiden rantametsien siimeksessä on ollut aikanaan salaisia kohtaamispaikkoja, joissa on sovittu asioista kaukana uteliaiden silmistä. Jotkut sanovat, että tietyissä kohdissa rantaa, kun usva nousee veden pinnalle varhaisina aamuisina, voi nähdä haamuja menneisyydestä – ehkäpä vanhoja vartijoita, jotka vielätään suojelevat tätä rannikkoa. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko täällä jokin näkymätön energia? Ehkä se on juuri se mystiikka, joka tekee Härmälästä erityisen. Se on salaisuus, joka paljastuu vain niille, jotka osaavat pysähtyä ja katsoa puunrunkojen välistä sinne, missä varjot tanssivat veden pinnalla.
Nyt kun me olemme kulkeneet tämän polun läpi, haluaisin teidän kokeilevan yhtä asiaa. Kävelkää hetki yksin rannan suuntaan, etsikää itsellenne oma pieni paikka ja kuunnelkaa vain. Mietikää, mitä te itse jättäisitte jälkeenne tähän maisemaan, jos teidän olisi tarkoitus viestiä tuleville sukupolville jotain tärkeää. Härmälän rantapuisto on meille muistutus siitä, että olemme vain pieni osa suurempaa jatkumoa. Kiitos, kun kuljette kanssani tämän historiallisen ja luonnonläheisen matkan. Toivon, että vietätte täällä vielä hetken ja annatte tämän paikan rauhan laskeutua sydämiinne. Nauttikaa luonnosta ja pysykää uteliaina.