Luku 1
(Opas pysähtyy S-marketin sisäänkäynnin eteen, katsoo ryhmääan lämpimästi ja elehtii kädellään kohti automaattiovia.)
Katsokaa ympärillenne. Ensisilmäyksellä me seisomme vain tavallisen kaupan edessä, eikö vain? Kirkkaat loisteputket, keltaiset kyltit ja se tuttu, hieman steriili kauppakeskuksen tuoksu. Mutta ammattioppaana ja historian harrastajana mä sanon teille: älkää antako tämän modernin julkisivun hämätä. Tässä kohdassa kaupunkia sykkii jotain paljon syvempää. Jos me suljettaisiin silmät ja kuuntelisi tarkkaan, me ei kuuluisi vain ostoskärryjen kolinaa, vaan me voitaisiin kuulla kaupungin historian kaikuja. Täällä, missä nyt myydään pakastepizzoja ja kestopusseja, on vuosisatojen ajan käyty kauppaa, vaihdettu kuulumisia ja tehty päätöksiä, jotka on muovanneet tätä koko meidän asuinaluetta. Tervetuloa paikkaan, joka on paljon enemmän kuin vain ruokakauppa.
Mennään nyt vähän syvemmälle aikaan. Tämä tontti, jolla S-market nyt lepää, on ollut kaupankäynnin keskus jo kauan ennen kuin ensimmäistäkään viivakoodia oli keksitty. Jos me kelattaisiin kelloa taaksepäin sata vuotta, me ei nähtäisi näitä lasiseiniä, vaan kenties pienen puisen kauppakamarin tai vilkkaan torin reunan. Täällä on kulkenut hevoskärryjä täynnä paikallisia juureksia ja tuoretta kalaa. Kaupunki on kasvanut tämän pisteen ympärille; se on ollut solmukohta, jossa maaseudun tuottajat ja kaupungin porvariisto ovat kohdanneet. Tässä maaperässä on imeytynyt sukupolvien kestävä työnteon etiikka ja se perinteinen suomalainen kauppiashenki. On kiehtovaa ajatella, miten toiminta on pysynyt samana, vaikka menetelmät on muuttuneet. Ennen on tinkitty hinta ja kätelty luottamuksella, nykyään me skannataan tuotteet itse kassa-automaatilla, mutta tarve yhteisöllisyyteen ja elintarvikkeiden hankintaan on pysynyt muuttumattomana läpi historian.
Mutta nyt, kuunnelkaa tarkasti, koska tästä ei löydy mainintaa kaupan esitteestä. Paikallisten historian harrastajien keskuudessa liikkuu eräs salaisuus tästä nimenomaisesta paikasta. Sanotaan, että kaupan perustusten alla, syvällä betonin ja sähkökaapeleiden alla, kulkee vanha, unohdettu kellarikäytävä, joka johti aikanaan kaupungin salaisiin varastoihin tai kenties jopa johonkin hylättyyn bunkkeriin sodan ajoilta. On kerrottu tarinoita siitä, miten jotkut työntekijät ovat kuulleet omituisia ääniä varaston perältä, ikään kuin kaukaa kuuluisi vanhan ajan vaa’an kilahduksia tai kuiskauksia kielellä, jota ei enää puhuta. Onko kyse vain kaupunkilegendoista vai onko täällä todella kerrostumia, joita me emme näe? Ehkäpä tämä kauppa on vain moderni kuori, joka suojelee alla lepäävää, mystistä menneisyyttä.
Joten, kun te nyt astutte sisään hakemaan päivän ostokset, mä haastan teidät katsomaan ympärillenne uudella tavalla. Älkää nähkö vain hyllyjä ja tarjouksia, vaan miettikää niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat seisseet täsmälleen samalla kohdalla sata vuotta sitten. Tunnustakaa se historian havina, joka asuu jokaisessa kulmassa. Historia ei ole vain museoissa ja pölyisissä kirjoissa, vaan se on tässä, meidän arjessamme, keskellä kaupunkia. Kiitos, että kuljitte tämän pienen retken kanssani. Nyt olkaa hyviä ja nauttikaa ostoksistanne, mutta muistakaa, että astutte historian maaperälle.
