Luku 1
*(Opas pysähtyy Eira Plazan eteen, ottaa rennosti asentoonsa ja katsoo ryhmää hymyillen. Hän elehtii ympärillä olevia rakennuksia ja meren tuntuman tuomaa raikkautta.)*
Katsokaapa ympärillenne. Tuntuuko teistä, että olemme astuneet johonkin aikaan ja paikkaan, joka ei ihan sovi Helsingin kiireiseen keskustaan? Täällä Eira Plazalla on se tietty, hienostunut rauha, joka on melkein käsin kosketeltavaa. Huomaatteko, miten valo leikkii näillä julkisivuilla ja miten merituuli kantaa mukanaan pientä suolaista vivahdetta? Tämä ei ole vain risteys tai aukio, vaan se on kuin Helsingin oma pieni Pariisi tai Tukholma. Täällä arkkitehtuuri ei vain seiso paikallaan, vaan se kuiskaa tarinoita ajasta, jolloin kaupunki alkoi hengittää ulos kohti rantaa ja tilaa annettiin kauneudelle ja yksityisyydelle. Ottakaa hetki aikaa vain hengittää tätä tunnelmaa ennen kuin sukellamme syvemmälle.
Jos mennään historian puolelle, niin Eira on yksi Helsingin mielenkiintoisimmista kaupunginosista. Alun perin tämä alue oli vain karua rannikkoa ja kallioita, mutta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa täällä tapahtui jotain mullistavaa. Tänne alettiin rakentaa kaupunkiasuntoja, jotka eivät olleet tyypillisiä tiiviitä kortteleita, vaan puutarhamaisia huviloita ja näyttäviä kivitaloja. Eira Plaza ja sitä ympäröivät kadut heijastavat sitä aikaa, kun kaupungin eliitti, taiteilijat ja kauppiaat halusivat eroon keskustan melusta. Täällä näkee vieläkin jugendin loistoa ja klassismin kurinalaisuutta. Nämä rakennukset eivät syntyneet sattumalta, vaan ne suunniteltiin korostamaan asukkaidensa statusta ja makua. Se oli aikansa modernia luksusta, jossa yhdistettiin luonto ja urbaani elämä tavalla, joka on edelleen inspiroivaa. Kun katsotte noita yksityiskohtia ikkunoiden ympärillä tai rakennusten kulmissa, näette käsityötaitoa, jollaista ei enää nykyään rakenneta.
Mutta tietysti jokaisella tällaisella hienostuneella paikalla on myös omat salaisuutensa ja mysteerinsä. Eiran kaltaisilla alueilla seinät todella puhuvat, ja paikallisten keskuudessa on aina liikkunut tarinoita suljettujen ovien takana vietystä elämästä. Sanotaan, että näissä suurissa taloissa on ollut salaisia käytäviä ja piilohuoneita, joissa on suunniteltu kaupungin kohtaloita tai pidetty salaisia salonkeja, joihin vain harvat on päässeet. Myytti kertoo myös siitä, miten monet näistä taloista on rakennettu tiettyjen astrologisten tai arkkitehtonisten periaatteiden mukaan, jotta ne vetäisivät puoleensa onnea ja vaurautta. Vaikka dokumentit eivät kaikkia näitä vahvista, niin kun seisoo tässä hämärän laskeutuessa ja katsoo noita korkeita ikkunoita, on helppo kuvitella, että joku seuraa meitä ylhäältä käsin, kenties joku menneisyyden haamu, joka ei ole vielä valmis jättämään tätä loistoa.
Nyt kun olette nähneet ja kuulleet tämän palan historiaa, haastan teidät tekemään yhden asian. Älkää vain kävelkökää pois, vaan kiertäkää vielä hitaasti nämä lähikadut. Katsokaa ylös, tarkastelkaa portteja ja kuvitelkaa itsenne sadan vuoden taakse, hattu päässä ja kävelykeppi kädessä. Eira Plaza on vain portti paljon suurempaan kokemukseen. Toivon, että vietätte hetken pohtien, millainen jälki meidän aikamme rakennuksista jää jälkipolville – jääkö niihin samanlaista sielua kuin tähän paikkaan. Kiitos, että kuljette tämän pienen historian matkan kanssani. Olkaa hyvät ja jatkakaa matkaa, mutta pysykää uteliaina!
