Luku 1
*(Opas pysähtyy Asukastalo Kunnon eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja hymyilee hillitysti. Hänellä on yllään käytännöllinen ulkoilutakki ja kädessä kulunut muistikirja. Ääni on lämmin, kutsuva ja hieman tarinallinen.)*
Katsokaa tätä taloa. Ensimmäisellä silmäyksellä se näyttää ehkä vain yhdeltä kaupungin monista rakennuksista, mutta jos pysähtyy hetkeksi ja kuuntelee, niin näiden seinien välissä sykkii koko kaupunkimme sielu. Tervetuloa Asukastalo Kuntoon. Huomaatteko, miten ilma tuntuu täällä erilaiselta? Tässä kohtaa kaupunkia historian kerrostumat eivät ole vain kirjoissa, vaan ne tuntuvat iholla. Talo ei ole pelkkää tiiltä ja puuta, vaan se on kuin suuri, avoin päiväkirja, johon jokainen täällä asunut tai vieraillut on jättänyt oman jälkensä. Se on paikka, jossa arki ja juhla, suru ja nauru ovat kietoutuneet yhteen vuosikymmenten saatossa. Tunnetehan te sen tunteen, kun astutte tilaan, joka on nähnyt enemmän kuin me kaikki yhteensä?
Jos mennään syvemmälle historiaan, niin tämä talo on todistanut kaupunkimme suurinta murrosta. Se on syntynyt aikana, jolloin teollisuus vielä määritteli sen, kuka me olemme ja miten me elämme. Alun perin täällä asui työläisperheitä, ihmisiä, joiden kädet olivat karkeat ja vaatteet nokeentuneet, mutta joiden sydämet olivat täynnä toivoa paremmasta huomisesta. Voitte melkein kuulla käytävillä lasten juoksutukset ja keittiöistä kantautuvan vahvan kahvin tuoksun. Sitten tuli aika, jolloin kaupunki alkoi muuttua, talot rapistua ja ihmiset muuttaa pois. Mutta Kunto ei murtunut. Se selvisi kriiseistä ja muuttui asukastaloksi, eli yhteisön olohuoneeksi. Se on toiminut turvasatamana niille, joilla ei ole ollut muuta minne mennä, ja keskustelujen keskuksena niille, jotka halusivat muuttaa maailmaa pieniä askelia kerrallaan. Se on ollut hiljainen todistaja sille, miten meistä tuli yksilöitä, mutta miten kaipasimme silti takaisin yhteisyyteen.
Mutta jokaisella vanhalla talolla on myös omat salaisuutensa, ja Kunto ei ole tässä poikkeus. Paikalliset kuiskailevat, että talon kellarikerroksessa on huone, jota ei löydy virallisista piirustuksista. Sanotaan, että sodan aikana siellä pidettiin salaisia kokouksia ja kätkettiin asioita, joista ei ollut sopivampaa puhua ääneen. On myös tarinoita niin sanotusta kunnon hengestä, joka vaeltaa käytävillä ja järjestelee asioita omaksi mielikseen. Jotkut sanovat sen olevan vain tuulenvireitä vanhoissa rakenteissa, mutta ne meistä, jotka tunnemme talon syvällisesti, tiedämme, että tällaisissa paikoissa muistot eivät koskaan täysin katoa. Ne jäävät asumaan nurkkiin, odottamaan sitä hetkeä, kun joku pysähtyy oikealla tavalla kuuntelemaan. Se on se mystiikka, joka tekee tästä talosta enemmän kuin vain rakennuksen; se on elävä organismi.
Nyt, kun olemme kävelleet tämän historian läpi, haastaisinkin teidät tekemään jotain. Kun astutte sisälle, älkää vain katsoko pintoja, vaan yrittäkää tuntea se energia, joka täällä vallitsee. Mietikää, mitä te itse jättäisitte jälkeenne, jos saisitte kirjoittaa yhden lauseen tämän talon näkymättömään päiväkirjaan. Asukastalo Kunto opettaa meille, että vaikka maailma ympärillämme muuttuu kuinka nopeasti, tarvitsemme aina paikan, jonne voimme palata ja jossa olemme tervetulleita juuri sellaisina kuin olemme. Mennäänpä sisään ja katsotaan, mitä tämä talo haluaa meille tänään kertoa.
