Soidensuojelualue

(Opas pysähtyy, vetää syvään henkeä ja levittää kätensä ympäröivän erämaan suuntaan. Äänensävy on rauhallinen, mutta intohimoinen.) Katsokaa ympärillenne. Kuulkaa, miten hiljaista täällä on. Se ei ole sellaista hiljaisuutta, jossa ei kuulu mitään, vaan se on elävää, sykkivää hiljaisuutta. Täällä Soidensuojelualueella me emme ole vain metsässä, vaan me olemme astuneet sisään aikaan, joka ei ole vielä täysin murtunut. Tuntuuko se ilmassa? Se on tämä puhdas, hieman kostea tuoksu, joka kantaa mukanaan tuhansien vuosien muistoja. Kun katsotte noita kaukaisia tunturien huippuja ja alapuolellamme lepääviä soiden pehmeitä mattoja, on helppo unohtaa, että maailma meidän takanamme kiirehtii. Täällä kello ei tikitä sekunteina, vaan vuodenaikoina ja vuosisatoina. Olemme nyt siellä, missä luonto on vielä se suurin ja mahtavin voima. Mutta tämä maisema ei ole vain koskematonta luontoa, vaan se on ollut ihmisen elämän näyttämönä paljon pidempään kuin usein luullaan. Jos katsomme tarkemmin näitä polkuja ja tunturivetien uomia, voimme nähdä jälkiä niistä, jotka kulkivat täällä ennen meitä. Täällä on vaellettu poroja seuraten, on metsästetty ja on etsitty suojaa säältä. Historia on täällä kirjoitettu kiveen ja turpeeseen. Muistakaa, että nämä soiden reunat ja tunturien solat olivat strategisia reittejä, kun maailma oli vielä villiä ja tuntematonta. Täällä on kohdattu eri kulttuureja ja kieliä, kun pohjolan kansat ovat liikkuneet maastossa, joka ei anna anteeksi virheitä. Soiden suojeleminen ei ole siis vain biologista säilyttämistä, vaan se on historiallisen muistin vaalimista. Me suojelemme tätä paikkaa, koska se kertoo meille, kuka me olemme ja mistä olemme tulleet. Sitten on tietysti se, mitä emme näe ensisilmäyksellä. Soiden syvissä kerroksissa, tuon tumman veden ja sammalen alla, lepää salaisuuksia. Vanhat tarinat kertovat, että nämä suot ovat olleet portteja johonkin muuhun, paikkoihin, joissa raja näkyvän maailman ja näkymättömän välillä on ohut kuin syksyn lehti. Sanotaan, että täällä, kun sumu nousee soiden ylle ja peittää näkyvyyden, voi kuulla ääniä, jotka eivät kuulu tähän aikaan. Onko se vain tuulen huminaa kallioilla vai kenties muinaisten vaeltajien kuiskausta? Myytit kertovat luonnonhengetten ja maan voimien valvonnasta. Se on se mystinen lataus, joka tekee Soidensuojelualueesta enemmän kuin vain neliökilometrejä maastoa. Se on tunne siitä, että meitä katsotaan, että olemme vieraita tässä ikiaikaisessa valtakunnassa. Nyt minä haastan teidät. Kun jatkamme matkaamme, älkää vain kävelkö, vaan yrittäkää kuunnella. Pysähtykää hetkeksi, sulkekaa silmänne ja tuntekaa, miten tämä maa hengittää jalanne alla. Yrittäkää löytää se yhteys, joka yhdistää meidät tähän karuun ja kauniiseen erämaahan. On helppoa olla vain turisti, mutta on upeaa olla hetken aikaa osa tätä suurta kiertokulkua. Meidät on kutsuttu tänne todistamaan luonnon voimaa, joten kun palaatte kotiinne, ottakaa tämä hiljaisuus ja tämä kunnioitus mukananne. Kiitos, että kuljette tämän polun kanssani. Mennäänpä nyt syvemmälle, sinne missä tuuli kertoo vielä vanhoja tarinoita.