Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, ottaa rennon asennon ja pyyhkii kämmenillään pölyt vaatteistaan. Hän katsoo ympärilleen ja laskee ääntään hieman, jotta ryhmän huomio kiinnittyy.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä Kastakaisella aika tuntuu pysähtyneen, eikö vain? Tunne on melkein käsin kosketeltava. Kun seisomme tässä keskellä tätä luonnon rauhaa, on helppo unohtaa, että maailma ympärillämme pyörii hurjaa vauhtia. Mutta kuunnelkaa tarkkaan tuota tuulen suhinaa puissa ja veden liplatusta. Se ei ole vain luonnon ääntä, vaan se on kuin kaiku menneisyydestä. Täällä ilma tuntuu eri tavalla, ikään kuin jokainen puu ja jokainen kivi kantaen mukanaan tarinoita, joita ei ole kirjoitettu historiankirjoihin, vaan jotka on kuiskaattu sukupolvelta toiselle. Me emme ole täällä vain kävelyllä luonnossa, vaan olemme astumassa sisään elävään arkistoon.
Jos katsomme tätä maisemaa historiallisen linssin läpi, ymmärrämme, että Kastakainen ei ole ollut vain kaunis paikka, vaan strateginen ja elintärkeä piste. Vuosisatojen ajan tällaiset luonnonmuodostelmat ovat määrittäneet ihmisen liikkumista ja selviytymistä. Täällä on kuljettu, täällä on levätty ja täällä on tarkkailtu ympäristöä. Alueen maasto on kertonut meille, missä on turvallista rakentaa ja missä luonto on sanonut stop. Kun mietitään vanhoja kulkureittejä ja sitä, miten ihminen on täällä taistellut ja tehnyt yhteistyötä metsän kanssa, huomaa, että jokainen polku on kulunut paikalleen tarkoituksella. Täällä on koettu karua arkea, metsästystä ja keräilyä, ja kenties jopa salaisia kohtaamisia, joista ei ole jäänyt jälkeä muuten kuin tähän maaperään. Tämä paikka on toiminut siltana villin luonnon ja ihmisen rakentaman maailman välillä, säilyttäen samalla oman, riippumattoman luonteensa.
Mutta historiankirjojen ulkopuolella, siellä missä faktat hämärtyvät, alkaa se kaikkein mielenkiintoisin osa. Jokaisella tällaisella paikalla on salaisuutensa, ja Kastakaisellakin on oma mystiikkansa. Paikalliset legendat kertovat, että tietyissä kohdissa metsää raja näkyvän ja näkymättömän maailman välillä on ohuempi kuin muualla. Sanotaan, että jos täällä pysähtyy täydelliseen hiljaisuuteen, voi kuulla askeleita, joita ei pitäisi olla, tai nähdä välähdyksiä ajalta, jolloin metsä oli vielä pyhitetty eri voimille. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko tässä maassa jotain sellaista energiaa, jota emme pysty selittämään tieteellä? Ehkäpä Kastakainen on toiminut eräänlaisena henkisenä turvasatamana, paikkana, jonne on tultu hakemaan vastausta kysymyksiin, joihin kaupungin melussa ei löydy vastausta. Se on salaisuus, joka paljastuu vain niille, jotka osaavat katsoa pintaa syvemmälle.
Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan hengityksen, haastan teidät tekemään jotain. En halua, että vain kuuntelette minua, vaan haluan, että te koette tämän itse. Menkää nyt pienissä ryhmissä, löytäkää itsellenne oma rauhallinen kohta, sulkekaa silmänne minuutiksi ja yrittäkää kuulla ne kaikki kerrostumat, joista puhuin. Kysykää itseltänne, mitä tämä paikka kertoisi teille, jos se osaisi puhua. Kun palaatte takaisin, voimme jakaa kokemukset. Mutta muistakaa, että luonto on täällä herra ja me vain vieraita, joten jättäkää jälkeenne vain jalanjäljet ja ottakaa mukaan vain muistot. Olkaa tervetulleita syventymään Kastakaisen sieluun.