BioRex Lasipalatsi

(Opas pysähtyy Lasipalatsin eteen, elehtii kädellään rakennuksen julkisivua kohti ja laskee ääntään hieman, jotta ryhmä keskittyy.) Katsokaapa tätä rakennusta. Me seisomme nyt Helsingin sydämessä, mutta jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein tuntea sen sähköisen jännityksen, joka täällä vallitsi vuosikymmeniä sitten. BioRex ja koko Lasipalatsi eivät ole vain lasia ja betonia, vaan ne ovat kuin aikakoneita. Täällä kohtaa modernistinen rohkeus ja vanhan maailman eleganssi. Kun astumme sisään, jätämme taaksemme tämän päivän kiireen ja siirrymme tilaan, jossa valo leikkii pinnoilla ja jossa jokainen kulma kuiskaa tarinoita kaupungin loistosta, taiteesta ja viihteestä. Tunnukaa se viileys, joka hohkaa seinistä, ja kuvitelkaa itsenne aikaan, jolloin täällä käveltiin silkkiasuissa ja hattuja kenkien päässä. Mutta mennäänpä syvemmälle historiaan. Lasipalatsi syntyi 1930-luvulla, aikana, jolloin Helsinki halusi näyttää maailmalle olevansa moderni suurkaupunki. Arkkitehti Hilding Ekelund loi jotain täysin uutta: rakennuksen, joka ei vain majoittanut kauppiaita ja elokuvateattereita, vaan toimi kaupunkilaisten olohuoneena. BioRex oli tämän kokonaisuuden kruununjalokivi. Se ei ollut mikä tahansa elokuvateatteri, vaan temppeli valon ja varjon taidolle. Kuvitelkaa se hetki, kun valot himmenivät, raskas samettiverho nousi ja valkokankaalle syttyi ensimmäiset kuvat. Se oli aikansa korkein teknologia, elämys joka vei katsojan pois harmaasta arjesta täysin uusiin maailmoihin. Täällä on nähty historian suurimmat klassikot, ja näiden seinien sisällä on hengitetty satojen tuhansien ihmisten jännitystä, naurua ja kyyneliä. Se oli paikka, jossa yhteiskuntaluokat hälvenivät hetkeksi, kun kaikki tuijottivat samaa maagista kuvaa. Tämän loiston keskellä on kuitenkin aina ollut tilaa mystiikalle. Moni huhuu, että Lasipalatsin sokkelissa ja takahuoneissa kulkee väyliä, joita ei löydy virallisista piirustuksista. Sanotaan, että sodan aikana ja sen jälkeen täällä on käyty keskusteluja, joiden ei olisi pitänyt vuotaa ulos, ja että teatterin pimeissä kulmissa vaeltaa edelleen muistoja menneiltä tähdiltä. Onko täällä oikeasti kummituksia? Ehkä ei perinteisessä mielessä, mutta tässä rakennuksessa asuu kaupungin kollektiivinen muisti. Se on eräänlainen kaupunkimyytti: idea siitä, että Lasipalatsi on Helsingin sielu, joka tietää kaikki kaupungin salaisuudet, koska se on nähnyt kaiken, mitä täällä on tapahtunut viimeisen sata vuoden aikana. Nyt, kun olemme kävelleet tämän historian läpi, kutsun teidät astumaan sisään. Älkää katsoko vain seinien välejä, vaan yrittäkää aistia se tunnelma, joka teki BioRexistä legendaarisen. Kun menetään sisään, kiinnittäkää huomiota yksityiskohtiin, materiaaleihin ja siihen, miten tila ohjaa teitä. Olkaa uteliaita, katsokaa ylöspäin ja kysykää itseltänne, kuka olisi voinut seistä täsmälleen samassa kohdassa kuin te, ehkäpä seitsemänkymmentä vuotta sitten. Mennäänpä, historian portit ovat auki ja BioRex odottaa meitä.