Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy rauhallisesti metsäpolun varteen, ottaa kevyen asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi, viitaten ympärillä häämöttäviin puihin ja kumpuilevaan maastoon.)
Katsokaapa ympärillenne. Tuntuuko se? Se tietty hiljaisuus, joka ei ole täydellistä tyhjyyttä, vaan sellaista, joka kantaa mukanaan kerroksia. Me olemme nyt Nuijalanpuistossa, paikassa, jossa luonto ja ihmisen kädenjälki ovat kietoutuneet toisiinsa tavalla, jota on vaikea havaita ensisilmäyksellä. Kun seisotte tässä, sulkekaa hetkeksi silmänne ja kuvitelkaa, kuinka kaupungin melu vaimenee ja tilalle tulee vain tuulen suhina ja kaukainen veden liplatus. Täällä, näiden vanhojen puiden katveessa, aika tuntuu hidastuvan. Tämä ei ole vain metsää tai virkistysaluetta, vaan se on kuin elävä arkisto, jossa jokainen kivikko ja jokainen mutkitteleva polku kuiskaa tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä.
Jos menemme syvemmälle historiaan, niin Nuijalan alue on ollut keskeinen osa Vantaan ja Helsingin välistä kulkureittiä ja elinkeinoelämää jo kauan ennen kuin meistä tuli kaupunkilaisia. Täällä on kohdattu luonnonvoimat ja niitä on hyödynnetty. Alueen maasto, tuo tyypillinen uomamainen muoto ja vesistöjen läheisyys, on ohjannut ihmisen liikkumista ja rakentamista satojen vuosien ajan. Nuijalaan liittyy vahvasti pienimuotoinen teollisuus ja maatalous, ja kun kuljemme täällä, voimme lähes aistia vanhojen tilojen ja pienten työpajojen tunnelman. Se oli aikaa, jolloin ihminen eli symbioosissa ympäristönsä kanssa; puut antoivat rakennusmateriaalia ja vesi voimaa. Nuijalanpuisto on säilyttänyt palasen tätä alkuperäistä, karua mutta kaunista kulttuurimaisemaa, joka muistuttaa meitä siitä, miten vähäisillä resursseilla on aikanaan rakennettu koko yhteiskuntamme perusta.
Mutta tiedättekö, jokaisessa tällaisessa paikassa on myös omat salaisuutensa. Nuijalan metsissä ja vesistöjen rannoilla on aina liikkunut tarinoita, joita ei löydy virallisista historiankirjoista. Sanotaan, että tietyissä kohdissa puistoa raja nykyhetken ja menneisyyden välillä on ohuempi kuin muualla. On puhuttu vanhoista poluista, jotka johtivat paikkoihin, jotka on nyt unohdettu tai peittynyt sammalen alle. Jotkut sanovat, että jos pysähtyy täysin hiljaiseksi ja kuuntelee tarkasti, voi kuulla kaukaa kaikuvan työkaluun iskun tai vanhan ajan puhetta, joka ei kuulu keneellekään täällä nykyään elävälle. Se on sellaista paikallista mytologiaa, joka syntyy, kun ihminen kohtaa luonnon mystisyyden. Se ei ehkä ole faktaa, mutta se on osa tämän paikan sielua, tuo hienoinen jännitys siitä, mitä puiden varjoissa saattaa vieläkin piileskellä.
Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan sykkeen, kutsun teidät jatkamaan matkaa omalla tahdollanne. Katsokaa tarkkaan maastoa, etsikää merkkejä vanhoista kivistä tai erikoisista puunmuodoista. Anna mielikuvituksesi kulkea mukana ja pohdi, millaisia kohtaloita näillä poluilla on kohdattu ennen meitä. Nuijalanpuisto ei anna kaikkia vastauksiaan heti, vaan se vaatii kärsivällisyyttä ja uteliaisuutta. Toivon, että vietätte täällä hetken rauhassa ja annatte tämän historiallisen luonnon puhutella teitä. Kiitos, että olitte mukana tässä pienessä aikamatkassa, ja nauttikaa nyt puiston tarjoamasta levosta ja mystiikasta.