Luku 1
*(Opas pysähtyy puiston korkeimmalle kohdalle, katsoo hetken ympärilleen ja kääntyy sitten ryhmää kohti pieni hymy huulillaan.)*
Katsokaa ympärillenne. Täällä Rintamäenpuistossa on jotain sellaista, mitä ei löydä kaupungin keskustan kiireestä. Huomaatteko, miten ilma tuntuu täällä hieman viileämmältä ja miten puiden lehvästö vaimentaa kaupungin melun? Se on melkein kuin astuisi toiseen maailmaan. Tämä ei ole vain kokoelma puita ja polkuja, vaan elävä arkisto. Kun seisomme tässä, me emme ole vain luonnon keskellä, vaan me seisomme historian päällä. Tuo tuulenvire, joka nyt liikkuu oksissa, on sama tuuli, joka on kulkenut näiden rinteiden läpi vuosikymmeniä, kantaen mukanaan tarinoita, joita ei ole kirjoitettu historiankirjoihin, mutta jotka elävät vieläkin tässä maaperässä.
Jos kelaamme aikaa taaksepäin, tämä paikka ei ole aina ollut näin levollinen. Nimi Rintamäki ei tullut sattumalta. Alue on nähnyt kaupungin kasvun, teollistumisen ja ihmisten arjen raastavimmat hetket. Ennen kuin täällä oli puisto, tämä rinne toimi strategisena pisteenä ja usein myös rajapintana eri maailmojen välillä. Täällä on kulkenut työläisiä, sotilaita ja kaupungin rakentajia. Voitte melkein kuvitella tämän rinteen täynnä karkeita kankaita, raskaita saappaita ja hikisiä otsia. Täällä on tehty päätöksiä, täällä on valvottu horisonttia ja täällä on etsitty suojaa. Luonto on ajan myötä ottanut tämän paikan takaisin haltuunsa, peittänyt vanhat polut ja rakenteet sammaleen ja juurien alle, mutta historian paino tuntuu yhä jokaisessa askeleessa, kun nousemme ylös rinnettä.
Mutta tiedättekö, mikä on tämän puiston todellinen salaisuus? Paikalliset kertovat, että tietyissä kohdissa puistoa, erityisesti hämärän aikaan, voi tuntea omituisen paineen rinnassaan. Sanotaan, että täällä asuu muistoja niistä, jotka eivät koskaan päässeet pois rintamalta tai jotka jättivät tänne jotain arvokasta. Jotkut uskovat, että puiston vanhimmat puut toimivat eräänlaisina vartijoina, jotka kätkevät juurilleen salaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu löydettäväksi. On puhuttu piilotetuista viesteistä ja kadonneista esineistä, jotka on haudattu tänne kiireellä. Se on sellaista kaupunkimyyttien taikaa, joka tekee tästä paikasta enemmän kuin vain viheralueen. Se tekee siitä pyhätyn tilan, jossa menneisyys ja nykyisyys kättelevät toisiaan.
Nyt kun me olemme kulkeneet tämän polun läpi, haluaisin teidät pysähtymään vielä hetkeksi. Sulkekaa silmänne ja kuuntelekaa. Kuulutko te sen? Sen hiljaisen kuiskaaman, joka kertoo, että me olemme vain vieraita tässä tarinassa, mutta me saamme olla osa sitä tämän päivän ajan. Toivon, että kun poistutte täältä, ette näe tätä paikkaa vain puistona, vaan tunnette sen sielun. Pysykää vielä hetken tässä rauhassa, hengittäkää syvään ja antakaa Rintamäen tarinoiden jäädä mukananne. Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani. Olkaa hyvät, voitte nyt jatkaa matkaanne omaan tahtiinne.
