Luku 1
(Opas pysähtyy kentän laidalle, katsoo hetken ympärilleen ja kääntyy sitten ryhmää kohti pieni hymy huulillaan. Hän puhuu rauhallisesti, mutta innostuneesti.)
Katsokaapa tätä näkymää. Ensimmäisellä silmäyksellä täällä on vain nurmikkoa, juoksuratoja ja ehkä muutama tyhjä penkki. Mutta jos suljette silmänne hetkeksi ja annatte kaupungin melun vaimentua, voitte melkein kuulla sen. Tuon kaukaisen hujennan, kenkien kopinaa kovalla alustalla ja satojen ihmisten yhteisen hengityksen. Täällä, Eläintarhan urheilukentällä, ei ole kyse vain urheilusta, vaan se on ollut kaupunkimme sykkeen keskipiste. Täällä on kohdattu, kilpailtu ja unelmoitu. Tässä paikassa yhdistyvät luonnon rauha ja kaupungin intensiivinen energia. Se on kuin kaupungin olohuone, jossa on saanut olla vapaana, hien ja ponnistelun merkeissä, samalla kun ympäröivä puisto on tarjonnut suojan maailman kiireeltä.
Mutta mennäänpä taaksepäin, aikaan ennen nykyaikaisia urheilukeskuksia. Kun tämä kenttä perustettiin, se ei ollut vain paikka harrastaa, vaan se oli osa suurempaa yhteiskunnallista murrosta. 1900-luvun alkupuolella urheilu alkoi siirtyä eliitin harrastuksesta kansan liikkeeksi. Täällä on juostu satoja kilometrejä, kun kestävyysurheilu oli vielä uutta ja ihmeellistä. Kuvitelkaa ne ajan urheilijat, jotka saapuivat tänne raskaimmissa villavaatteissaan, kantoivat mukanaan puuheitettyjä keihäitä ja nahkaisia palloja. Tämä kenttä näki, kuinka kaupunki kasvoi ympärilleen, kuinka puistot muuttuivat ja kuinka urheilu alkoi määritellä suomalaista identiteettiä. Täällä on koettu voittojen huumaa ja tappioiden hiljaisuutta, ja jokainen askel tällä maalla on jättänyt näkymättömän jäljen kaupungin historiaan. Se on ollut näyttämönä paikallisille mestaruuksille, joista ei kirjoitettu isoihin sanomalehtiin, mutta jotka olivat kaikenpairwise paikallisille asukkaille elämän tärkeimpiä hetkiä.
Ja sitten on tietysti ne tarinat, joita ei löydy virallisista historiakirjoista. Paikallisten keskuudessa on kiertänyt pitkään legenda tästä kentän laidassa olevasta vanhasta puusta ja sen alla olevasta maaperästä. Sanotaan, että täällä, urheilun ja puiston rajapinnassa, on kerran haudattu jotain, mitä ei haluttu löytää. Jotkut puhuvat kadonneesta palkintopokaalista, joka katosi mystisesti suuren kilpailun jälkeen vuosikymmeniä sitten, toiset taas kuiskailevat, että täällä on solmittu salaisia sopimuksia kaupungin suurmiehien ja urheilunpomoilla pimeiden kulmien takana. Olipa kyseessä kadonnut esine tai salainen sopimus, tämä paikka kantaa mukanaan sellaista mystiikkaa, joka tekee tavallisesta nurmikentästä jotain enemmän. Se on kuin kaupungin arkisto, johon on tallentunut kaikki ne tunteet ja salaisuudet, joita urheilun kiihko ja puiston yksityisyys ovat mahdollistaneet.
Joten, kun jatkamme matkaamme eteenpäin, pyydän teitä katsomaan tätä kenttää vielä kerran. Älkää katsoko vain vihreää ruohoa, vaan katsoko sitä kaikkea, mitä täällä on tapahtunut. Jokainen juoksu, jokainen hikinurkka ja jokainen hiljainen hetki penkillä on osa meidän yhteistä tarinaamme. Olipa kyseessä ammattilaisen tavoittelema ennätys tai lapsen ensimmäinen onnistunut hyppy, tämä paikka on hyväksynyt kaikki. Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan hengen, otetaan vielä lyhyt tauko ja sitten suuntaamme kohti kaupungin seuraavia salaisuuksia. Seuraavaksi menemme paikkaan, jossa historia ei ole vain muisto, vaan lähes käsin kosketeltavaa.
