Luku 1
(Opas pysähtyy kaupungin keskusaukiolle, katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle. Hän laskee äänensä hieman, jotta kaikki keskittyisivät.)
Katsokaa ympärillenne. Tunteeko kukaan teistä sen? Se on se tietty värinä ilmassa, joka on vain täällä Tarinatorissa. Huomatkaa, miten nuo vanhat mukulakivikadut kaartuvat juuri oikeisiin kulmiin, kuin ne yrittäisivät ohjata meitä johonkin, mitä emme vielä näe. Täällä ei ole kyse vain rakennuksista tai arkkitehtuurista, vaan tästä omituisesta tiheydestä, jota kutsun usein muistojen sumuksi. Täällä jokainen seinä on imenyt itseensä satoja vuosia kuiskauksia, naurua ja kenties myös muutamaa katkeruuden kyyneltä. Tarinatori ei ole vain kaupunki kartalla, vaan se on elävä arkisto. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaukaisen hevoskärryjen kolinan ja tuntea vanhan paperin ja sateisen asfaltin tuoksun, joka kietoo meidät historian syliin.
Jos mennään syvemmälle, niin Tarinatorin juuret ulottuvat paljon syvemmälle kuin mitä nämä nykyiset julkisivut antavat ymmärtää. Alun perin kaupunki syntyi kauppareittien risteykseen, paikkaan, jossa idän ja lännen vaikutteet kohtasivat ja hankaavat toisiaan vasten. Keskiajan aikana tämä oli tiedon ja tavaran solmukohta, mutta se oli myös vaarallinen paikka. Kaupunki on selvinnyt suurista tulipaloista ja poliittisista mullistuksista, ja jokainen uusi kerros on rakennettu edellisen raunioille. Huomaatteko nuo epäsymmetriset ikkunat tuolla rakennuksessa? Ne kertovat ajasta, jolloin verotuksesta välttymiseksi taloja rakennettiin kummallisilla tavoilla. Täällä vallitsi kauan omanlaatuinen vapaus, eräänlainen kaupunkilaisylpeys, joka ei kumartanut helposti kuninkaille tai keisareille. Tarinatori oli paikka, jossa filosofit ja kauppiaat istuivat samassa pöydässä ja rakensivat maailmaa, joka perustui enemmän sanalle ja sopimukselle kuin rautaiselle kurille.
Mutta nyt, tässä kohtaa, meidän täytyy puhua siitä, mistä paikalliset puhuvat vain hiljaa. Jokaisessa kaupungissa on salaisuutensa, mutta Tarinatorin salaisuus on kirjaimellisesti maan alla. Sanotaan, että kaupungin alapuolella kulkee verkosto kapeita käytäviä, joita ei löydy mistään virallisesta kartasta. Myytin mukaan näissä käytävissä säilytetään kaupungin todellista historiaa, sellaista, jota ei haluttu kirjoittaa historiankirjoihin. Kertomukset kertovat kadonneesta kirjastosta tai kenties salaisista viesteistä, joita vastarintaliikkeet lähettivät toisilleen pimeiden aikojen aikana. Onko kyse vain urbaanista legendasta? Ehkä. Mutta kun kävelette yksin yöllä ja kuulete kellarikerroksen raoista kuuluvan vaimean huminan, on vaikea uskoa, ettei täällä olisi jotain, mikä odottaa löytäjäänsä. Se on se mystiikka, joka pitää meidät kaikki otteessaan.
Joten, rakkaat ystävät, kun jatkamme matkaamme eteenpäin, pyydän teitä yhtä asiaa. Älkää vain katsoko rakennuksia, vaan yrittäkää kuunnella. Katsokaa varjoja portaiden alla ja ihmetelkää, kuka on kulkenut tästä samasta kohdasta sata vuotta sitten ja mitä hän on ajatellut. Tarinatori ei paljasta kaikkiaan kerralla, vaan se vaatii uteliaisuutta ja ripauksen mielikuvitusta. Nyt, jos teillä on kengät jalassa ja uteliaisuus herätettynä, niin seuratkaa minua. Mennään katsomaan sitä vanhaa kellotornia, josta sanotaan, että sen lyönnit pysäyttävät ajan hetkeksi, jos vain tietää kuunnella oikealla tavalla. Tervetuloa syvemmälle tarinaan.
