Kuopion Vapaaseurakunta

*(Opas pysähtyy rakennuksen eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja ottaa rennon, mutta kutsuvan asennon. Hän elehtii kädellään rakennuksen arkkitehtuuria.)* Katsokaa tätä paikkaa. Täällä, Kuopion sydämessä, on tila, joka ei ehkä ensisilmäyksellä huuda suurta historiaa samalla tavalla kuin kaupungin katedraali, mutta jos pysähdytte hetkeksi ja vain kuuntelette, niin tunnette sen. On jotain sellaista tiettyä hartauden ja yhteisöllisyyden tuntua, joka leijuu tässä ilmassa. Tervetuloa Kuopion Vapaaseurakunnan äärelle. Kun me seisomme tässä, me emme katso vain rakennusta, vaan me katsomme ikkunaan sellaiseen uskonnolliseen heräämiseen, joka on muovannut monen suomalaisen elämää. Tässä paikassa hiljaisuus ei ole tyhjyyttä, vaan se on täynnä tarinoita, rukouksia ja ihmiskohtaloita, jotka ovat etsineet jotain suurempaa kuin itsensä. Tunnetteko tekin sen rauhan, joka tästä seinien suojasta huokuu? Pureudutaan nyt hieman syvemmälle siihen, mistä kaikki alkoi. Vapaaseurakuntaliike ei syntynyt tyhjiössä, vaan se oli vastareaktio sille jäykkyydelle, jota valtionkirkko tuohon aikaan edusti. Kun katsomme taaksepäin, näemme ajan, jolloin usko ei ollut vain sunnuntaisin käytyä seremoniaa, vaan se oli intohimoa, joka sai ihmiset kokoontumaan kotiympäristöihin, pieniin kammioihin ja varastoihin. Kuopiossa tämä liike löysi heti otteen. Täällä Savon mailla on aina ollut vahva henkinen virtaus, ja vapaaseurakunta tarjosi ihmisille tilan, jossa he saattoivat kokea uskon henkilökohtaisemmin, lämpimämmin ja kenties vapaammin. Rakennus itsessään on todiste tästä kasvusta. Se on toiminut turvasatamana ja hengellisenä keskuksena, jossa on opetettu rakkaudesta, anteeksiannosta ja yhteisöllisyydestä. Se on ollut paikka, jossa yhteiskunnan asemasta riippumatta kaikki ovat olleet tasavertaisia Jumalan edessä, mikä oli tuohon aikaan todella merkittävä viesti. Mutta jokaisella pyhällä paikalla on myös omat salaisuutensa ja myyttinsä. Jos kysytte vanhemmilta kuopiolaisilta, he kertovat tarinoita niistä hiljaisista hetkistä, kun rakennuksen valot ovat paloneet pitkälle yöhön. Sanotaan, että näiden seinien sisällä on käyty keskusteluja, jotka ovat muuttaneet ihmisten elämän suunnan yhdellä ainoalla sanalla tai rukouksella. On olemassa sellainen hiljainen myytti siitä, että täällä on koettu ihmeitä, joita ei kirjoiteta historiankirjoihin, vaan jotka elävät vain yhteisön muistoissa. Se on se näkymätön arkkitehtuuri, joka tekee tästä paikasta erityisen. Se ei ole vain tiiltä ja puuta, vaan se on kerrostuma tuhansista kyyneleistä ja naurusta, jotka ovat imeytyneet näihin pintoihin vuosikymmenten saatossa. Se on sellaista historiaa, jota ei voi mitata metreissä, vaan sydämenlyönneissä. Nyt kun me olemme tässä, kehotan teitä tekemään jotain. Älkää vain katsoko tätä rakennusta ulkopuolelta, vaan astukaa sisälle, jos mahdollisuus on. Menkää sinne, sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuvitelkaa kaikki ne ihmiset, jotka ovat kulkeneet tästä ovesta sisään etsimässä toivoa. Mietikää, mitä te itse etsisitte tällaisesta paikasta. Kuopion Vapaaseurakunta muistuttaa meitä siitä, että vaikka maailma ympärillämme muuttuisi kuinka nopeasti, meillä on aina tarve paikalle, jossa voimme olla vain ihmisiä, hauraita ja etsiviä. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen historiallisen polun kanssani. Toivon, että vietitte täällä hetken omassa rauhassanne.