Luku 1
*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja elehtii kädellään kohti rakennusta. Hänellä on yllään kulunut ulkoilutakki ja katseessa tiettyä nostalgista kiiltoa.)*
Katsokaa nyt tätä näkyä. Tervetuloa, hyvät matkailijat, Herttoniemen sydämeen, paikkaan, joka on enemmän kuin vain ravintola. Me seisomme nyt Pizza Expressin edessä. Ehkä joku teistä ajattelee, että no, tämä on vain pizzeriassa käyminnin kaltainen juttu, mutta kokeneen oppaan silmin tämä on urbaani katedraali. Täällä ilmassa tuoksuu jotain muuta kuin vain sulanut mozzarella ja oregano. Täällä tuoksuu Helsingin esikaupunkien historia, arjen sankaruus ja se tietty, hieman rosoinen tunnelma, joka on katoamassa modernien lasitalojen tieltä. Täällä aika tuntuu pysähtyneen johonkin kohtaan 2000-lukua, ja jokainen seinän tahra kertoo oman tarinansa.
Jos menemme syvemmälle tähän kaupunginosan kerrostumaan, meidän on ymmärrettävä Herttoniemen luonne. Tämä alue on aina ollut työläisten, satamien ja teollisuuden maata. Kun Helsingin keskusta kiillotti itseään, täällä raksutettiin ja hien. Pizza Express syntyi tähän ympäristöön vastauksena perustarpeeseen: ihmiset tarvitsivat paikan, jossa saa nopeasti täyttä vatsansa, mutta jossa voi myös kohdata naapurin. Se ei ole vain ruokapaikka, vaan se on toiminut sosiaalisena solmukohtana, eräänlaisena modernina kylätorina. Se on nähnyt sukupolvien vaihtuvan, nuorten kokoontuvan ensimmäisille treffeilleen ja väsyneiden työläisten huokaisevan helpotuksesta työpäivän jälkeen. Se on osa sitä konstailematonta Helsinkiä, joka ei pyydä anteeksi olemassaoloaan, vaan tarjoaa rehellistä ravintoa ja suojaa sateelta.
Mutta nyt, katsokaa tarkemmin. Jokaisessa tällaisessa paikassa on salaisuutensa. Paikallisten keskuudessa liikkuu myyttejä niistä illoista, jolloin seinät ovat kuunnelleet keskusteluja, joita ei olisi pitänyt käydä. Sanotaan, että täällä on solmuttu liittoja ja purettu ystävyyksiä yhden pizzalaudan äärellä. On olemassa tarinoita siitä, miten tietyt pöydät ovat olleet "pyhiä" – paikkoja, joihin vain tietyt seurueet uskaltautuvat. Onko täällä käynyt kaupungin vaikutusvaltaisimpia ihmisiä naamioituneina, vai onko täällä vain luotu myytti siitä, että täällä kaikki ovat tasa-arvoisia, kunhan tilaus on maksettu? Tämä paikka on kuin kaupunkihistoriallinen aikakapseli, jossa jokainen pöytäliina kätkee sisäänsä pienen palan Herttoniemen sielua ja salaisuuksia, joita ei kirjoiteta historiankirjoihin, vaan jotka elävät vain paikallisten muistoissa.
Joten, hyvät ystävät, älkää vain katsoko tätä rakennusta ulkopuolelta. Astukaa sisään. Tuntekaa se lämpö, kuulkaa se puheensorina ja tilatkaa itsellenne pala tätä paikallista historiaa. Kun puraiset pizzaasi, mieti hetken kaikkia niitä tuhansia ihmisiä, jotka ovat tehneet tästä paikasta nähtävyyden. Tämä on se aito Helsinki – ei kiiltokuvia, vaan elämää, makua ja yhteisöllisyyttä. Toivon, että vietätte täällä hetken ja annatte itsenne uppoutua tähän ainutlaatuiseen tunnelmaan. Kiitos, kun kuljitte kanssani, ja nyt... mennään syömään!
