Luku 1
*(Opas pysähtyy kirjaston edustalle, ottaa rennosti asennon ja katsoo ryhmää hymyillen. Hän viittaa kädellään kohti rakennusta.)*
Katsokaa tätä rakennusta. Ensimmäisellä silmäyksellä se näyttää ehkä vain rauhalliselta kaupungin palvelupisteeltä, mutta jos pysähtyy hetkeksi ja kuuntelee, niin täällä seinien välissä värisee jotain aivan muuta. Tuntuuko teistä se? Se on se erityinen hiljaisuus, jota ei löydy mistään muualta kaupungista. Se ei ole tyhjyyttä, vaan sellaista tiivistä, kerroksellista hiljaisuutta, johon on pakkautunut tuhansia tarinoita, huokauksia ja unelmia. Laajasalon kirjasto on kuin kaupungin yhteinen muistipankki. Kun astumme sisään, me emme vain siirry huoneesta toiseen, vaan me astumme aikakoneeseen, jossa paperin tuoksu ja vanhan puun aromaatti kuljettavat meidät takaisin päin.
Jos menemme historian syvään päätyyn, niin on ymmärrettävä, ettei tämä paikka syntynyt sattumalta. Laajasalo on aina ollut risteyskohta, paikka jossa kaupungin syke kohtasi maaseudun rauhan. Kirjasto pystytettiin aikana, jolloin tieto oli vielä arvokasta ja lähes pyhää. Ajatelkaa niitä ihmisiä, jotka tulivat tänne vuosikymmeniä sitten, kun kirjat olivat ainoa ikkuna maailmaan. Täällä on istuttu pöydissä, jotka ovat kuluneet tuhansien kyynärpäiden alla, ja täällä on haettu vastauksia kysymyksiin, joita ei uskaltanut kysyä ääneen. Arkkitehtuurissa näkyy vielä se vanha usko sivistykseen ja valistukseen. Jokainen hylly ja jokainen nurkkaus on suunniteltu tukemaan keskittymistä ja pohdiskelua. Tämä rakennus on selvinnyt yhteiskunnan murroksista ja teknologisista vallankumouksista, mutta sen ydin on pysynyt samana: se on turvasatama niille, jotka etsivät jotain suurempaa kuin päivän uutisvirta.
Mutta nyt kerron teille jotain, mitä ei löydy virallisista esitteistä. Kirjaston hämärimmillä kulmilla, siellä missä vanhimmat arkistot sijaitsevat, kiertää legenda niin sanotusta Kadonneesta Luettelosta. Sanotaan, että kirjaston perustajajäsenillä oli salainen kirja, johon ei kirjattu lainattuja teoksia, vaan kaupungin todellisia salaisuuksia. Tarinan mukaan tähän luetteloon merkittiin asioita, jotka olivat liian vaarallisia tai kiusallisia painettavaksi oikeisiin kirjoihin: kiellettyjä rakkaustarinoita, poliittisia juonitteluja ja kenties jopa muutama kaupungin historian ratkaisema mysteeri. Jotkut sanovat, että luettelo on edelleen täällä, naamioituna tavalliseksi kirjaksi jossain pölyisellä hyllyllä, odottamassa lukijaa, jolla on tarpeeksi uteliaisuutta ja rohkeutta löytää se. Onko se vain myytti? Ehkä, mutta kun kävelette hyllyjen välissä, kokeilkaa lukea selkämyksiä tarkemmin.
Nyt minä haastan teidät. Kun me menemme sisään, älkää vain kävelkö läpi, vaan pysähtykää. Valitkaa yksi kirja, jota ette olisi koskaan ajatelleet avata, tai menkää sellaiseen nurkkaan, jossa tuntuu olevan kaikkein hiljaisinta. Kokeilkaa kuulla se kuiskaus, joka kertoo menneistä sukupolvista. Laajasalon kirjasto ei ole vain rakennus, se on elävä organismi, joka hengittää meidän kaikkien kautta. Tervetuloa tutustumaan kaupunkimme sieluun, ja kuka tietää, ehkä joku teistä löytää tänään sen salaisen luettelon. Mennäänkö?
