Luku 1
*(Opas pysähtyy rauhallisesti kaupungin keskustan näköalapaikalle, vetää syvään henkeä ja katsoo vierailijoitaan hymyillen. Hän puhuu rauhallisella, mutta innostuneella äänellä.)*
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko tuo merituulen suola iholla? Aurinkoranta ei ole vain kaupunki, se on lupaus. Kun katsotte tuota kimmeltävää horisonttia ja kuulette kaupungin sykkivän elämän, on helppo unohtaa, että tämä kaikki alkoi vain muutamasta kalastajakummosta ja hiekkaisesta rannasta. Täällä valo käyttäytyy eri tavalla kuin muualla; se ikään kuin syleilee rakennuksia ja saa ne hehkumaan kultaisina juuri ennen auringonlaskua. Se on se hetki, kun kaupunki saa nimensä. Mutta tämän kiiltävän pinnan alla, noiden hienojen bulevardien ja modernien lasitalojen alla, sykkii historia, joka on kirjoitettu vereen, hikeen ja loputtomaan kaipuuseen.
Jos kelataan kelaa taaksepäin, Aurinkoranta ei syntynyt sattumalta. Se oli strateginen helmi. Sataama oli täydellinen, ja se houkutteli puoleensa kauppiaita ja seikkailijoita ympäri maailmaa. Sata vuotta sitten täällä vallitsi kuumeinen optimismi. Kaupunkikuva muuttui nopeasti: puutalojen tilalle nousi upeaa jugend-arkkitehtuuria ja leveitä puistokatuja, jotka suunniteltiin heijastamaan aikakauden loistoa. Mutta historia ei ole vain juhlaa. Muistatteko ne kapeat kujat vanhassa kaupungissa? Ne ovat jäänteitä ajalta, jolloin kaupunkia puolustettiin muureilla ja kun valvottiin, kuka sai astua sisään. Täällä on kohdattu suuria myrskyjä, sekä luonnon että politiikan puolelta, ja jokainen halkeama noissa vanhoissa kiviseinissä kertoo tarinan selviytymisestä ja uudelleenrakentamisesta.
Mutta nyt, kuunnelkaa tarkasti, sillä tästä eteenpäin siirrytään faktoista legendoihin. Paikalliset puhuvat edelleen ”Kultaisesta kellarihovista”, joka sijaitsee jossain kaupungin pohjalattian alla, kenties suoraan tuon vanhan raatihuoneen alapuolella. Tarinan mukaan kaupungin perustaja kätki sinne jotain, mitä hän ei voinut antaa kenellekään muulle – ei rahassa, vaan salaisuudessa, joka voisi muuttaa käsityksen koko kaupungin synnystä. Jotkut sanovat, että kyseessä on kadonnut kirjeenvaihto, toiset taas uskovat johonkin mystiseen esineeseen, joka takaa kaupungin kukoistuksen niin kauan kuin se pysyy piilossa. Onko se vain turisteille kerrottu satu? Ehkä. Mutta kun kävelette yöllä tyhjillä kaduilla ja kuulete kaukaisen kumun syvältä maan alta, on vaikea olla epäilemättä.
Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme kohti satamaa, pyydän teitä yhtä asiaa. Älkää vain katsoko rakennuksia, vaan yrittäkää kuulla niiden kuiskausten. Katsokaa, miten aurinko laskee ja muuttaa kaupungin jälleen kerran kultaiseksi. Aurinkoranta ei paljasta kaikkia salaisuuksiaan ensi kerralla, vaan se vaatii kärsivällisyyttä ja uteliaisuutta. Oletteko valmiita astumaan syvemmälle tähän tarinaan ja katsomaan, mitä nuo varjoisat kujat meille vielä kertovat? Tulekaa perässä, niin mennään katsomaan, missä legenda kohtaa todellisuuden.
