Joensuun helluntaiseurakunta

*(Opas pysähtyy rakennuksen eteen, katsoo vierailijoita lempeästi ja viittoo heitä lähemmäs. Äänessä on kokeneen tarinankertojan rauhallisuutta ja intohimoa.)* Katsokaa tätä paikkaa. Kun me seisomme tässä, Joensuun helluntaiseurakunnan ympärillä, me ei olla vain yhden rakennuksen edessä, vaan me ollaan keskellä tarinaa uskosta, rohkeudesta ja yhteisöllisyydestä. Tunnustakaa tuo ilmassa oleva rauha, joka tuntuu kietoutuvan ympärillemme, vaikka kaupungin syke jatkuu aivan vieressä. Täällä seinien sisällä on kaikuja tuhansista rukouksista ja kyyneleistä, mutta myös valtavasta ilosta. Se on paikka, jossa ajan kulku tuntuu hidastuvan. Kun astumme sisään, me ei mennä vain kirkkotilaan, vaan me astutaan tilaan, joka on rakennettu kestämään ja palvelemaan ihmistä, riippumatta siitä, mistä päin maailmaa hän on tänne eksynyt tai etsinyt tietään. Jos me mennään takaisinpäin historiassa, niin pitää muistaa, että helluntailiike ei tullut Suomeen ja Joensuuhun itsestään säästettynä. Se oli liikettä, joka syntyi palosta ja kaipuusta johonkin syvempään. Joensuun yhteisö on kasvanut pienistä alkusytytyksistä, kotikokouksista ja hiljaisista piireistä, joissa uskonto ei ollut vain sunnuntaisin harrastettua rituaalia, vaan se oli elämäntapa. Täällä Pohjois-Karjalassa, missä luonto on karua ja ihminen on perinteisesti ollut sitkeää, tämäntyyppinen elävä usko löysi otteen. Se ei ollut vain teologista pohdintaa, vaan käytännön apua, veljesrakkautta ja hengellistä heräämistä. Rakennus itsessään kantaa tätä kasvun tarinaa; se on heijastus siitä, miten pieni ryhmä uskollisia ihmisiä on pystynyt rakentamaan jotain pysyvää, joka tarjoaa turvapaikan jokaiselle, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Mutta tässä on se asia, mitä ei aina kirjoiteta historiankirjoihin, vaan mikä elää vain tarinoissa. Sanotaan, että näiden seinien välissä on koettu asioita, joita järki ei täysin selitä. On puhuttu hetkistä, jolloin ilma on tuntunut sähköiseltä ja ihmiset ovat kokenneet jotain sellaista, mikä on muuttanut heidän elämänsä yhdessä sekunnissa. Se on se näkymätön voima, tuo pyhän läsnäolo, joka tekee paikasta mystisen. Jotkut sanovat, että täällä on kynnyksen yli astuessa tuntenut sellaista lämpöä, jota ei voi selittää lämmityslaitteilla. Se on se yhteisön yhteinen henkinen lataus, joka on kertynyt vuosikymmenten aikana. Se on kuin näkymätön kudos, joka sitoo menneet sukupolvet nykyhetkeen, ja joka tekee tästä paikasta enemmän kuin vain tiiliä ja betonia. Nyt minä haastan teidät. Älkää vain katsoko tätä rakennusta ulkoa tai ajatel sitä vain uskonnollisena kohteena. Menkää sisälle, hiljennykää ja kysykää itseltänne, mitä tällainen ehdoton usko ja rakkaus ihmistä kohtaan tarkoittavat tässä kiireisessä maailmassamme. Tunne se rauha, joka täällä vallitsee, ja anna sen vaikuttaa teihin. Joensuun helluntaiseurakunta on muistutus siitä, että ihminen tarvitsee jotain suurempaa kuin itsensä. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historiallisen matkan kanssani. Nyt on teidän vuoronne kokea tämä paikka omalla tavallanne.