Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy, ottaa rennosti asentoa ja katsoo ryhmää lämminhenkisesti, viitaten kädellään ympäröivään arkkitehtuuriin ja tunnelmaan.)*
Katsokaas ympärillenne. Täällä vallitsee sellainen tietynlainen rauha, eikö vain? Se on sellaista hiljaisuutta, joka ei ole vain äänettömyyttä, vaan enemmänkin tietoisuutta jostakin suuremmasta. Kun astumme tänne, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon piiriin, me ei vain siirry rakennuksesta toiseen, vaan me astumme sisään maailmaan, joka on rakennettu vakaumuksen, perheen ja uskon varaan. Tunnutteko sen ilmassa? Se on sellaista huolellisuutta ja puhtautta, joka heijastaa suoraan sitä, miten täällä nähdään maailma: pyhänä ja järjestyksessä. Täällä jokainen yksityiskohta, jokainen istutettu kukka ja jokainen hiottu kivipinta on tarkoituksella valittu viestimään ikuisuudesta keskellä meidän kiireistä arkeamme.
Mutta mennäänpä nyt hieman syvemmälle siihen, mistä tämä kaikki alkoi. Jos katsomme historian kirjoja, me menemme takaisin 1800-luvun alun Yhdysvaltoihin, New Yorkin osavaltion metsiin. Siellä nuori Joseph Smith koki näkyjä, jotka muuttivat kaiken. Se oli aikaa, jota kutsutaan suureksi heräämiseksi, jolloin ihmiset etsivät vastausta kysymyksiin, joihin perinteiset kirkot eivät enää osanneet vastata. Tämä liike ei ollut vain uusi uskonto, vaan se oli valtava sosiaalinen ja hengellinen vaellus. He joutuivat kokemaan vainoa ja vaikeuksia, mikä johti lopulta legendaariseen matkaan länteen, Utahin autiomaille. Kuvitelkaa ne ihmiset, jotka jättivät kaiken taakseen ja kulkivat tuhansia kilometrejä vain löytääkseen paikan, jossa he voisivat elää rauhassa. Se periksiantamattomuus ja yhteisöllisyyden taju näkyvät edelleen näissä rakennuksissa ja tässä tavassa, jolla he kohtaavat meidät tänään. Se on historiaa, joka ei ole vain kirjoissa, vaan elää jokaisessa hymyssä ja jokaisessa rukouksessa.
Tässä kohtaa tulee esiin se, mikä kiehtoo meitä historian harrastajia eniten: ne mysteerit ja syvät merkitykset, joita ei heti ensisilmäyksellä huomaa. Moni pohtii, mitä oikeasti tapahtuu temppeleiden suljettujen ovien takana. Temppeli ei ole tavallinen kirkko, jonne kuka tahansa voi vain kävellä sisään, vaan se on pyhitetty tila, eräänlainen taivaan ja maan välipysäkki. Tähän liittyy tietysti paljon myyttejä ja salaisuuksia, mutta kun sitä tutkii tarkemmin, kyse on enemmänkin intiimistä suhteesta Jumalaan ja perhesiteiden ikuisuudesta. He uskovat, että rakkaus ei pääty kuolemaan, vaan että perheet voidaan sitoa yhteen ikuisesti. Se on se suuri lupaus, joka tekee tästä paikasta niin latautuneen. Se ei ole salaisuutta pahuuden takia, vaan kunnioituksesta sitä kohtaan, mikä on kaikkein pyhintä.
Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme, haluan teidän kokeilevan jotain. Älkää vain katsoko rakennuksia tai arkkitehtuuria, vaan yrittäkää aistia se toivo, joka on rakentanut nämä seinät. Mietikää sitä voimaa, joka saa ihmisen kulkemaan erämaan läpi löytääkseen kodin. Toivon, että viette täältä mukananne palasen tätä rauhaa ja pohdintaa siitä, mikä meidät yhdistää ihmisinä, riippumatta siitä, mihin me uskomme. Olkaa hyvä, seurakaa minua, niin mennään katsomaan vielä yksi mielenkiintoinen yksityiskohta tuolla edempää.