Luku 1
(Opas pysähtyy, ottaa syvään henkeä ja levittää kätensä ympäröivän luonnon suuntaan. Äänensävy on rauhallinen, kutsuva ja hieman salaperäinen.)
Katsokaa ympärillenne. Tunnetteko te tämän ilman? Se on sellaista, joka tuntuu melkein sähköiseltä, ikään kuin metsä itse pidättäisi hengitystään. Me olemme nyt Aarnimaassa, paikassa, jossa luonto ei ole vain tausta, vaan se on elävä, hengittävä kokonaisuus. Täällä aika tuntuu hidastuvan, ja kaupungin kiireet jäävät jonnekin kauas taakse, näkymättömien seinien taakse. Huomaatteko, miten valo siivilöityy lehvästön läpi ja miten sammal vaimentaa jokaisen askeleemme? Tässä hetkessä me emme ole vain vierailijoita, vaan osa jotain paljon suurempaa. Aarnimaa on paikka, joka vaatii meitä pysähtymään, kuuntelemaan ja ennen kaikkea tuntemaan, mitä maa jalkojemme alla haluaa kertoa.
Jos katsomme tätä maisemaa historian silmin, meidän täytyy tajuta, että tämä maa on nähnyt sukupolvien vaihtuvan ja elämänmenon muuttuvan ympärillään. Ennen kuin täällä oli nykyisen kaltainen rauha, nämä metsät olivat elinkeinojen ja selviytymisen areenoita. Täällä on kulkenut metsästäjiä, keräilijöitä ja kenties myös niitä, jotka etsivät suojaa maailman myrskyiltä. Alueen maaperä kantaa muistoja jääkaudesta ja niistä valtavista voimista, jotka muovasivat tämän maan kumpuilevan pinnan tuhansia vuosia sitten. Jokainen kivi, jonka päällä istumme, ja jokainen puro, joka solisee lähellä, on ollut todistajana ihmisen ja luonnon väliseen ikuiseen vuoropuheluun. Se on ollut paikka, jossa on kunnioitettu metsän lakeja, sillä tiedettiin, että luonto antaa vain silloin, kun sille annetaan kunnioitusta takaisin.
Mutta Aarnimaassa ei ole kyse vain geologiasta tai historiasta, vaan täällä asuu myös myytti. Nimi Aarnimaa ei tullut tyhjästä. Vanhoissa tarinoissa aarniella viitataan kätkettyyn aarteeseen, mutta ei välttämättä sellaiseen kultaan, jota voi kantaa taskussa. Tämän maan todellinen aarre on sen salaisuus, se näkymätön voima, jota on kutsuttu metsän hengeksi. Sanotaan, että tietyissä kohdissa metsää raja näkyvän ja näkymättömän välillä on ohut kuin harsotakki. Legendojen mukaan täällä on vaellettu polkuja, joita ei löydy kartoilta, ja kuultu kuiskaus puunrungon takaa, kun ihminen on ollut täysin yksin omien ajatustensa kanssa. Se on ollut paikka itsetutkiskelua ja henkistä puhdistumista, missä luonto on toiminut peilinä ihmisen omalle sielulle.
Nyt minä haastan teidät. Kun me jatkamme matkaamme, älkää vain katsoko eteenpäin, vaan pysähtykää välillä. Sulkekaa silmänne hetkeksi ja yrittäkää löytää oman ahteenne tästä maisemasta. Ehkä se on tietyn puun muoto, veden kimmellus tai vain se täydellinen hiljaisuus, joka täyttää mielen. Aarnimaa ei paljasta kaikkiaan kerralla, vaan se antaa palasia niille, jotka osaavat odottaa. Otetaanpa nyt hitaasti seuraava askel syvemmälle metsään, ja katsotaan, mitä salaisuuksia tämä maa haluaa meille tänään kertoa. Tervetuloa mukaan matkalle, jossa luonto ja historia kohtaavat.
