Luku 1
*(Opas pysähtyy apteekin eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja elehtii kädellään rakennusta kohti. Hänellä on yllään kulunut mutta siisti ulkoilutakki ja hän puhuu rauhallisella, kutsuvalla äänellä.)*
Katsokaapa tätä rakennusta. Pysähtykää hetkeksi ja kuvitelkaa itsenne ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin kaupungin kadut eivät olleet asfaltoituja ja ilmassa tuoksui vielä hevosenlanta ja hiilipöly. Täällä, Jakomäen apteekin ovella, maailma tuntui erilaiselta. Kun astutte sisään, huomaatte heti sen erityisen tuoksun, joka on yhteinen kaikille vanhoille apteekeille: se on sekoitus kuivattuja yrttejä, etikkaa, kamforia ja jotain sellaista, mitä ei osaa täsmälleen nimetä, mutta joka tuo heti mieleen vanhan maailman tiedon ja parannuksen. Täällä ei ole kyse vain lääkkeiden myynnistä, vaan tämä paikka on ollut kaupunkilaisille kuin pyhättö, jossa tiede ja mystiikka ovat kohdanneet vuosikymmenten ajan.
Tämä apteekki on nähnyt kaupungin kasvavan pienen kylän ympärillä olevaksi keskukseksi. Jos seinät voisivat puhua, ne kertoisivat tarinoita ajalta, jolloin apteekkari oli yksi kaupungin arvostetuimmista ja oppineimmista henkilöistä, lähes lääkärin kaltainen auktoriteetti. Ennen valmislääkkeitä ja steriilejä pakkauksia, täällä on hinkattu, keitetty ja uutettu. Kuvitelkaa ne valtavat lasipullot ja hyllyjen reunasta roikkuvat kuivattujen kasvien niput. Apteekkari on seisonut työpöytänsä ääressä, vaa’at tarkasti kalibroituna, ja mitannut milligramman tarkkuudella jauheita, jotka saattoivat olla joko pelastus tai vaara. Jakomäen apteekki on ollut yhteisön sydän, paikka jonne on tultu ei vain noutamaan lääkettä, vaan kysymään neuvoa elämän vaikeisiin vaiheisiin, kun virallinen terveydenhuolto on ollut vielä lapsenkengissään.
Mutta kuten jokaisessa vanhassa talossa, myös täällä on omat salaisuutensa. Kiertää huhu, että apteekin takahuoneissa, syvällä varastoissa, on säilytetty reseptivihkoja, joita ei ole koskaan julkaistu. Sanotaan, että yksi täällä työskennelleistä apteekkareista oli kiinnostunut alkemiasta ja yritti löytää keinon pidentää elämää tai kenties muuttaa lyijyn kullaksi. Paikalliset vanhukset kuiskailevat, että tietyissä tunteissa, kun kaupunki hiljenee, voi kuulla hyllyjen takaa vaimeaa kolinaa tai nähdä välähdyksen jostain, mikä ei kuulu nykyhetkeen. Olipa kyseessä vain kaupunkilegenda tai todellinen intohimo kiellettyyn tietoon, se antaa tälle rakennukselle sellaista mystiikkaa, jota mikään moderni terveyskeskus ei voi koskaan tarjota.
Nyt kun katsotte tätä julkisivua uudestaan, näettekö tekin sen? Sen historian kerrokset, jotka peittävät seinät kuin näkymätön lakka. Jakomäen apteekki ei ole vain rakennus, vaan se on aikakone, joka muistuttaa meitä siitä, miten kaukana olemme lähtöpisteestämme, mutta kuinka paljon tarvitsemme edelleen sitä samaa huolenpitoa ja asiantuntemusta. Mutta mennäänpä nyt eteenpäin, seuraava pysäkkimme vie meidät vielä syvemmälle kaupungin salaisuuksiin, mutta pitäkää mielessänne tämä tuoksu ja tämä hiljaisuus. Se on osa meidän yhteistä perintöämme.
