Levant

(Opas seisoo ryhmän edessä, katsoo kaukaisuuteen ja levittää kätensä laajasti, ikään kuin hän haluaisi syleillä koko horisonttia.) Katsokaa ympärillenne. Tunnetteko te tämän ilman? Se ei ole vain kuumuutta ja pölyä, vaan se on historian tuoksua. Tervetuloa Levantiin, maailman ensimmäiseen risteykseen. Me seisomme tässä kohdassa, missä Afrikka, Aasia ja Eurooppa kätkevät kätensä toistensa sisään. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaukaisten karavaanien kellot ja kuulla kymmenien eri kielten sekamelskan, joka on täyttänyt nämä rannikot ja laaksot tuhansia vuosia. Täällä meri ei ole vain raja, vaan portti. Levanti ei ole vain paikka kartalla, se on ihmiskunnan yhteinen muisti, jossa jokainen kivi on nähnyt valtakuntien nousun ja väistämättömän romahduksen. Me emme ole vain matkailijoita, vaan aikamatkaajia. Jos katsomme syvemmälle, huomaamme, että tämä maa on ollut historian polttopiste. Täällä, näillä kukkuloilla ja rannikoilla, on taisteltu siitä, kuka hallitsee maailman kauppareittejä. Mietikää fenikialaisia, meren kuninkaita, jotka rakensivat Tyroksen ja Sidonin loistoon ja levittivät purjeensa aina Britannian rannoille asti. He eivät vain myyneet purppuraa ja lasia, vaan he antoivat meille aakkoset, eli tavan tallentaa ajatukset. Sitten tulivat suurvaltojen vuorot: assyrialaiset, babylonialaiset ja persialaiset jättivät jälkensä, kunnes Aleksanteri Suuri marssi läpi ja toi mukanaan hellenismin valon. Myöhemmin roomalaiset rakensivat valtavia teitä ja teattereita, jotka seisovat yhä hämmentävän ylväinä. Ja tietystään, tämä on pyhien kaupunkien maa, jossa maailman suurimmat uskonnot löysivät juurensa ja taistelivat samasta maaperästä ristiretkien aikakaudella. Jokainen kerros, jonka alta me kävelemme, on uusi aikakausi. Mutta historiankirjat kertovat vain puolet totuudesta. Täällä, hiekan ja oliivilehtojen alla, asuu myyttien maailma. On sanottu, että Levantin rannikoilla on salaisuuksia, joita ei ole koskaan kirjoitettu ylös. Paikalliset puhuvat kadonneista kaupungeista, jotka upposivat mereen yhdessä yössä, ja muinaisista kirjastoista, joiden viisaus katosi liekkeihin. Mutta suurin mysteeri on ehkä se, miten tämä alue on pystynyt imemään itseensä kaiken mahdollisen vaikutteen ja silti säilyttämään oman, erottamattoman sielunsa. Sanotaan, että jos kuuntelette tarkasti tuulta, joka puhaltaa Välimereltä vuoristoon, voitte kuulla kaiun muinaisista oraakkeleista ja kauppiaista, jotka neuvottelivat silkkitiellä. Se on sellaista historiaa, jota ei voi lukea, vaan joka täytyy tuntea ihollaan. Nyt, kun olemme hientyneet ja ihmetelleet, haluan teidät miettimään yhtä asiaa. Kun me lähdemme täältä, emme vie mukanamme vain valokuvia temppeleistä tai raunioista. Me viemme mukanamme ymmärryksen siitä, että mikään valtakunta ei ole ikuinen, mutta kulttuuri ja tarinat elävät ikuisesti. Katsokaa vielä kerran noita kaukaisia vuoria. Ne ovat nähneet kaiken ja ne odottavat yhä seuraavaa kulkijaa. Jatketaan matkaa, sillä edessä meitä odottaa vielä yksi salaisuus, jota ei löydy oppaista, vaan jonka voimme löytää vain yhdessä kävellen. Olkaa valmiina, nyt mennään syvemmälle historian sydämeen.