Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, vetää syvään henkeä ja elehtii ympäröivää metsää kohti. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen ja rauhallinen.)
Katsokaa ympärillenne. Tunnutteko te tämän ilman? Se on sellaista raskasta, kosteaa ja samalla puhdistavaa metsän tuoksua, joka kertoo meille heti, ettemme ole vain tavallisella kävelyreitillä. Täällä Mälikkälänmetsän siimeksessä aika tuntuu hidastuneen, tai ehkäpä se on pysähtynyt kokonaan. Huomaatteko, miten valo siivilöityy noiden vanhojen kuusien oksien läpi? Se luo tähän maastoon lähes katedraalimaisen tunnelman. Täällä jokainen sammaloitunut kivi ja jokainen mutkitteleva puro kantaa mukanaan muistoja. Me emme ole vain luonnon keskellä, vaan me olemme astumassa kerroksiin, joita historian hiekka on peittänyt. Tervetuloa paikkaan, jossa hiljaisuus puhuu kovempaa kuin sanat.
Jos menetään syvemmälle historian kerroksiin, niin täytyy ymmärtää, että tällaiset metsät eivät ole koskaan olleet vain puita. Ne ovat olleet elinkeinoja, suojapaikkoja ja rajoja. Täällä on kulkenut sukupolviensa jälkeen sukupolvia; metsämiehiä, paimenia ja ehkäpä sellaista väkeä, jota ei virallisiin kirjoihin kirjattu. Mietitäänpä niitä aikoja, kun tämä metsä oli vielä tiheämpi ja vaarallisempi. Täällä on raivattu kenties pieniä kaskeuksia ja kuljetettu tukkia jäällä, kun talvet olivat vielä purevampia. Jokainen kanto ja kivenlohkare on saattanut olla merkki jollekin kulkijalle. Kun katsomme näitä vanhoja puita, me katsomme todistajia. Ne ovat nähneet sodat, nälkävuodet ja sen, miten ihminen on hitaasti muokannut tätä maastoa itselleen sopivaksi. Tämä metsä ei ole vain luonnonvara, vaan se on elävä arkisto, joka kantaa muistoa siitä, miten me olemme täällä selviytyneet ja eläneet sopusoinnussa, joskus myös kamppaillen, tämän karun mutta kauniin ympäristön kanssa.
Mutta tiedättekö, jokaisessa tällaisessa metsässä on myös sellaisia kulmia, joita ei löydy kartalta. Paikallisten keskuudessa on aina kuiskattu tarinoita Mälikkälän metsän salaisuuksista. Sanotaan, että syvällä näiden soiden ja kukkuloiden välissä on paikkoja, joissa raja maailmojen välillä on ohut. Ehkä kyse on vain vanhoista kansantarinoista, mutta kun seisoo täällä yksin hämärän aikaan, on helppo uskoa, että puunrungon takaa seuraa joku, jota ei pitäisi olla täällä. On puhuttu kadonneista poluista, jotka johtavat paikkoihin, joista ei ole paluuta, tai kenties muinaisista uhripaikoista, joihin on jätetty lahjoja metsän hengille, jotta saalis olisi runsas ja perhe terve. Nämä myytit eivät ole vain satuja, vaan ne ovat tapa, jolla esi-isämme selittivät pelkoa ja kunnioitusta tätä suurta, tuntematonta luontoa kohtaan.
Nyt minä haastan teidät. Kun me jatkamme matkaamme, älkää vain kävelkö, vaan kuunnelkaa. Yrittäkää löytää se kohta, jossa tunnette historiallisen vireen ihollanne. Etsikää se kivi tai se puu, joka tuntuu kertovan teille jotain omaa. Me olemme vain vierailijoita tässä ikuisessa metsässä, mutta jos pysähdymme ja avaamme mielemme, voimme tuntea olevamme osa tätä jatkumoa. Pidetään huolta tästä paikasta, jotta myös sadan vuoden päästä joku voi tulla tänne, hengittää tätä samaa ilmaa ja tuntea saman kunnioituksen. Mennäänpä nyt eteenpäin, katsotaan mitä metsä meille vielä paljastaa.