Luku 1
(Opas pysähtyy jäähallin sisäänkäynnille, vetää syvään henkeä ja katsoo ryhmäänsä hymyillen. Hän elehtii kädellään kohti rakennusta.)
Katsokaa tätä rakennusta. Ensi silmäyksellä se näyttää vain tyypilliseltä, funktionaaliselta urheiluhallilta, mutta jos pysähtyy hetkeksi ja sulkee silmänsä, voi melkein kuulla sen. Tuon kaukaisen kaiun luistinteren terästä jäätä vasten ja katsomon intohimoisen pauhun. Täällä, Leppävaaran sydämessä, ei ole kyse vain betonista ja kylmäkoneista, vaan kyse on yhteisöllisyyden temppelistä. Täällä ilma on aina hieman viileämpää, ja siinä tuoksuu se tuttu yhdistelmä puhdasta jäätä, hikisiä varusteita ja katsomon lämpöä. Tervetuloa paikkaan, jossa Espoon urheiluhistoria on kirjoitettu ei musteella, vaan hielle ja jäätyneille hengityksille.
Jos menemme ajassa taaksepäin, meidän on ymmärrettävä, mitä Leppävaara oli ennen tätä modernia kaupunkikeskusta. Tämä alue on kokenut valtavan metamorfoosin. Kun jäähalli nousi pystyyn, se oli osa suurempaa visiota siitä, miten kasvava lähiö tarvitsee keskuspisteen, paikan jonne ihmiset kokoontuvat. Hallin rakentuminen oli merkki siitä, että Leppävaara ei ollut enää vain makuuhuonekaupunkia, vaan elävä keskus. Historiallisesti katsottuna tällaiset jäähallit ovat olleet Suomessa kuin moderneja kylätoreja. Täällä on hitsattu yhteen eri sukupolvia; isät ovat opettaneet lapsilleen luistelemaan samoilla jään paloilla, joilla myöhemmin nuoret tähdet ovat taistelleet paikallisliigoissa. Se on ollut kurinalaisuuden ja draaman näyttämö, jossa jokainen ottelu on ollut pieni sota ja jokainen voitto yhteinen juhla.
Mutta jokaisessa rakennuksessa on myös omat varjonsa ja salaisuutensa. Leppävaaran hallin ympärillä liikkuu aina tietynlaista mystiikkaa niistä hetkistä, kun valot sammuvat ja katsomo tyhjenee. Urheilun maailmassa puhutaan usein ”hallihengestä”, mutta täällä se on melkein käsinkosketeltavaa. Sanotaan, että jos kävelee tyhjissä käytävissä myöhään illalla, voi kuulla kaukaisia huutoja menneiltä pelivuosilta. Ehkä kyse on vain rakennuksen rakenteista tai tuulesta, mutta paikalliset harrastajat tietävät, että täällä asuu menneiden vuosikymmenten intohimo. On tarinoita legendaarisista otteluista, joissa on ratkaistu enemmän kuin vain pistetaulukkoja – täällä on ratkaistu kunniaa ja ystävyyksiä, jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä. Se on sellaista näkymätöntä historiaa, jota ei löydy virallisista arkistoista, vaan vain pelaajien muistoista.
Nyt, kun katsotte tätä hallia, älkää nähneet vain urheilutilaa. Näkykää se elävänä organismina, joka hengittää yhdessä Espoon ihmisten kanssa. Kehotan teitä: kun astutte sisään, pysähtykää hetkeksi ja kuunnelkaa. Tunnetehan te sen sähköisyyden ilmassa? Se on se sama jännitys, joka on ollut täällä päivästä yksi. Mennäänpä nyt sisälle ja katsotaan, mitä tarinoita nämä seinät meille vielä kertovat, ja kenties löydämme jotain sellaista, mikä saa tekin tuntemaan itsenne osaksi tätä jäätynyttä historiaa.
