Matti Kurjensaaren muistolaatta

(Opas pysähtyy muistolaatan eteen, ottaa pienen tauon ja katsoo ryhmää lämpimästi. Hän elehtii kädellään ympäröivää maisemaa.) Katsokaapa tätä pientä kivilaattaa. Ensi silmäyksellä se saattaa näyttää vain yhdeltä monista kaupungin merkinnöistä, mutta jos pysähdytään hetkeksi ja annetaan kaupungin hälyn vaimentua, tästä kohdasta alkaa avautua portti aikaan, jota ei enää ole. Tunnukaa tuo ilmassa leijuva odotus ja historian havina. Me seisomme paikassa, joka kytkee meidät suoraan mieheen, jonka elämä oli kuin suoraan seikkailuromaanista. Matti Kurjensaari ei ollut vain nimi historiankirjoissa, vaan hän oli mies, joka hengitti uteliaisuutta ja rohkeutta. Tässä pisteessä, tässä nimenomaisessa kohdassa, tiivistyy tarina siitä, miten yksittäinen ihminen voi jättää jälkensä maailmaan, vaikka aika pyrkii pyyhkimään kaiken pois. Kurjensaari oli hahmo, joka eli aikana, jolloin maailma oli vielä täynnä valkoisia läiskiä kartoilla ja mysteereitä, joita ei ollut vielä ratkaistu. Hän ei ollut tyytyväinen vain lukemaan muiden kokemuksista, vaan hän halusi kokea historian ihollaan. Kun mietitään hänen aikakautensa henkeä, se oli täynnä tutkimusmatkailun intohimoa ja halua ymmärtää ihmisyyden juuria. Kurjensaari syventyi maailmaan, joka oli usein vaarallinen ja arvaamaton, mutta juuri se teki siitä kiehtovan. Hänen työnsä ja kiinnostuksensa eivät rajoittuneet vain yhteen aiheeseen, vaan hän kykeni näkemään yhteyksiä eri kulttuurien ja aikakausien välillä. Hän oli tavallaan sillanrakentaja menneisyyden ja nykyisyyden välillä, mies, joka tiesi, että jokainen kivi ja jokainen pölyinen arkisto voi kertoa tarinan, joka muuttaa tapamme katsoa maailmaa. Mutta tiedättekö, mikä tässä kaikessa on se kaikkein kiehtovin puoli? Se on se hiljainen myytti, joka Kurjensaaren ympärille on ajan myötä rakentunut. Sanotaan, että hänellä oli kyky löytää asioita, jotka oli tarkoitettu pysyvän piilossa. Olipa kyseessä sitten kadonnut teksti tai unohdettu reitti, Kurjensaari tuntui intuitiivisesti tietävän, mihin suuntaan kulkea. On kuiskattu, että hänen intohimonsa ei ollut vain akateemista, vaan siinä oli jotain lähes mystistä, eräänlaista kohtalonyhteyttä historiaan. Tämä laatta ei siis merkitse vain fyysistä paikkaa, vaan se on symboli siitä näkymättömästä tiedosta ja niistä salaisuuksista, joita hän kantoi mukanaan. Se muistuttaa meitä siitä, että kaupungin kaduilla kuljemme jatkuvasti historian päällä, emmekä useinkaan tiedä, mitä ihmeitä jalkojemme alla lepää. Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme, haluan teitä pyytämään yhtä asiaa. Älkää katsoko tätä kaupunkia vain rakennuksina ja asfalttina. Katsokaa sitä silmin, joilla Matti Kurjensaari katsoi. Kysykää itseltänne, mitä tarinoita nämä seinät kuiskaavat, jos vain pysähtyy kuuntelemaan. Olkoon tämä muistolaatta teille muistutuksena siitä, että jokainen meistä voi olla oman elämänsä tutkimusmatkailija ja että historian suurimmat löydöt eivät välttämättä tapahdu kaukaisissa viidakoissa, vaan joskus juuri täällä, keskellä arkista kaupunkia. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen hetken kanssani menneisyyteen. Nyt, jatketaanpa matkaa, katsotaan mitä uutta kulman takana odottaa.