Luku 1
(Opas pysähtyy tenniskeskuksen porttien eteen, katsoo ryhmää lämpimästi ja viittoo heitä lähemmäs. Hän puhuu rauhallisesti, mutta innostuneesti, käyttäen käsiään korostamaan tarinaa.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä, tenniskenttien kirkkaan vihreän ja tuoreen nurmen keskellä, on helppo unohtaa, että seisomme historian kerrosten päällä. Tunnetteko te tämän ilmassa leijuvan kontrastin? Toisella puolella on nykyajan urheilun vauhti ja kilpailu, mutta jos vain suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla menneisyyden kaiut. Täällä Rajakylän tenniskeskuksessa urheilu on vain pintakuori. Tämän paikan sielu on paljon vanhempi ja salaperäisempi. Me emme ole vain urheilukeskuksessa, vaan pisteessä, jossa kaupungin kasvu, rajat ja ihmiskohtalot ovat kohdanneet vuosikymmenten ajan. Tervetuloa paikkaan, jossa peli on vain osa suurempaa tarinaa.
Jos menemme ajassa taaksepäin, ennen kuin ensimmäistäkään tenniskenttää raivattiin, tämä alue oli kaupungin strateginen solmukohta. Nimikin, Rajakylä, ei tullut tyhjästä. Sata vuotta sitten täällä kulki näkymätön mutta tiukka raja eri hallintojen ja sosiaalisten luokkien välillä. Alue oli täynnä pieniä puutaloja ja työläismökkien rivistöjä, jotka kietoutuivat ympärilleen kasvavan teollisuuden. Täällä asui kaupungin moottori, ne ihmiset, jotka rakensivat tämän kaupungin kivellä ja hikellä. Kun kaupunki alkoi laajentua ja vanhat rakennukset väistyivät moderniteetin tieltä, tähän kohtaan jäi eräänlainen tyhjiö. Se, että tähän on noussut tenniskeskus, on itse asiassa kiehtova esimerkki siitä, miten kaupunkitila muuttuu. Entinen työläiskylä, joka oli täynnä melua ja savua, on muuttunut hiljaiseksi, hoidetuksi keitaaksi. Mutta vaikka talot ovat poissa, maan muisti on säilynyt.
Mutta nyt, kuunnelkaa tarkkaan, sillä tästä alkaa se osa, jota ei löydä kaupungin virallisista oppaista. Paikallisten keskuudessa liikkuu tarina niin kutsutusta Salaisesta hovista. Sanotaan, että yhden tenniskentän alla, syvällä maassa, on säilynyt osa vanhan kartanon kellarirakennelmia, jotka toimivat salaisena kohtaamispaikkana sota-aikana. Legendan mukaan täällä on pidetty kokouksia, joita ei ollut tarkoitettu kenenkään ulkopuolisen tietäviksi, ja kenties jossain siellä on vieläkin kätkettynä kirjeitä tai esineitä ajalta, jolloin raja oli enemmän kuin vain nimi. Jotkut sanovat, että sumuisina aamuina, juuri ennen ensimmäistä palloa, voi nähdä hahmoja, jotka eivät kuulu tähän vuosisataan. Onko se vain mielikuvitusta vai onko maa pitänyt kiinni salaisuuksistaan? Minä olen historian harrastajana aina uskonut, että jokainen neliömetri kertoo jotain, jos vain osaa kuunnella.
Joten, kun te nyt jatkatte matkanne ja katsotte näitä kenttiä, älkää nähneet vain urheilualueita. Mietikää niitä tuhansia askelia, jotka ovat kulkeneet tästä samasta kohdasta ennen teitä. Mietikää sitä, miten elämä on vaihtunut raskasta työtä ja salaisuuksia hienostuneiksi lyönneiksi ja vapaa-ajaksi. Historia ei ole vain kirjoissa, se on juuri tässä, meidän jalkojemme alla. Toivon, että tämä paikka jätti teille jotain muuta kuin vain kuvan tenniksestä. Kiitos, että kuljitte kanssani tämän pienen aikamatkan läpi. Olkaa hyvä ja jatkakaa matkaa, mutta pitäkää silmät auki – ette voi tietää, mitä muuta täällä vielä odottaa löytymistään.
