Nordisk Kulturkontakt

Tervetuloa kaikki! Ottakaa hetki aikaa ja katselkaa ympärillenne. Me seisomme nyt paikassa, joka ei ehkä ensisilmäyksellä huuda suurta historiaa samalla tavalla kuin kuninkaalliset palatsit tai massiiviset katedraalit, mutta uskokaa pois, tämän rakennuksen ja Nordisk Kulturkontaktin toiminnan ympärillä sykkii jotain paljon hienompaa. Täällä ilmassa on sellaista hillittyä, pohjoismaista optimismia. Kun astumme sisään, tunnetteko te sen? Se on se tietty tunnelma, jossa yhdistyvät akateeminen uteliaisuus ja syvä halu ymmärtää naapuriaan. Tämä ei ole vain toimisto tai kulttuurikeskus, vaan se on tavallaan pohjoismainen ”olohuone”, jossa on vuosikymmenten ajan rakennettu siltoja yli merien ja rajojen, kun muu maailma on usein vain rakentanut muureja. Jos menemme syvemmälle historiaan, meidän on ymmärrettävä se aika, jolloin Nordisk Kulturkontakt syntyi. Me puhutaan sodanjälkeisestä ajasta, kylmän sodan varjosta, jolloin Eurooppa oli jakautunut ja jännitteet olivat korkealla. Juuri silloin tajuttiin, että meillä pohjolassa on jotain erityistä, jotain yhteistä, joka ylittää kansalliset rajat. Tämä organisaatio perustettiin vuonna 1956, ja sen tavoitteena oli jotain todella kunnianhimoista: tehdä pohjoismaisista kansalaistaan yhtä suurta perhettä taiteen, tieteen ja kulttuurin kautta. Ajatelmana oli, että jos me opimme tuntemaan toistemme runouden, musiikin ja ajattelutavan, meidän on mahdotonta sotineen keskenämme. Se oli pehmeää voimaa parhaimmillaan. Tämä rakennus on nähnyt tuhansia kohtaamisia, kiivaita keskusteluja ja yhteistyöprojekteja, jotka ovat muovanneet sitä, miten me täällä pohjolassa näemme itsemme tänä päivänä. Se on ollut hiljainen todistaja sille, miten demokratia ja avoimuus muuttuvat käytännön toiminnaksi. Mutta tässä on se juttu, mitä ei aina kirjoiteta virallisiin esitteisiin. Täällä kulkee tietty myytti, eräänlainen ”näkymätön verkosto”. Sanotaan, että näiden seinien sisällä on solmittu sopimuksia ja syntynyt ideoita, jotka ovat vaikuttaneet pohjoismaiseen yhteiskuntaan paljon enemmän kuin mitä arkistot kertovat. On puhuttu salaisista kohtaamisista ja inspiraatiohetkistä, joissa taiteilijat ja ajattelijat ovat saaneet vapauden kyseenalaistaa vallitsevat normit. Se on ollut eräänlainen turvasatama, jossa on saanut kokeilla ja epäonnistua. Moni meistä ajattelee, että kulttuurivaihto on vain näyttelyitä ja konsertteja, mutta täällä se on ollut strategista rauhanrakentamista. Se on ollut sellaista diplomatiaa, joka ei tapahdu hienoissa juhlasaleissa, vaan kahvikupin äärellä, rennosti ja rehellisesti, mikä on kenties kaikkein pohjoismaisinta mitä voi kuvitella. Nyt kun me olemme tässä, haluan teitä haastamaan. Kun katsotte tätä paikkaa, älkää nähneet vain arkkitehtuuria tai organisaatiota, vaan kysykää itseltänne: mitä me voimme oppia tästä avoimuuden periaatteesta tänään? Maailma tuntuu taas olevan jakautumassa, ja ehkä juuri nyt me tarvitsemme tätä Nordisk Kulturkontaktin henkeä enemmän kuin koskaan. Kannustan teitä tutkimaan paikkaa, imemään itseenne sen rauhallista energiaa ja miettimään, miten jokainen meistä voisi olla sellainen silta toisen ihmisen luo. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historiallisen matkan kanssani. Nyt on teidän vuoronne kokea tämä tunnelma itse.